Maiju Saarinen. Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Helene Schjerfbeckin kipeä empatian tarve nousee Rakel Liehun pienoisromaaniin perustuvassa näytelmässä lähes pääteemaksi.
”Maiju Saarinen kykeni heittäytymään isoon tehtäväänsä täysillä. Jatkuvien vastoinkäymisten ilmaiseminen oli enemmän tyynen kuin myrskyn puolella.”
ARVOSTELU

Helene
- Käsikirjoitus Helena Kallio
- Ohjaus: Miko Jaakkola
- Ensi-ilta: Tampereen Työväen Teatterissa 2.9.2025
Vuonna 2003 Rakel Liehu julkaisi pienoisromaanin Helene, jossa käsitteli taidemaalari Helene Schjerfbeckin läpimurtovaihetta ja ihmissuhdekriisejä. Tämä teos on ollut pohjana samannimiselle elokuvalle (2020) ja nyt myös teatterinäytelmälle. Helena Kallio dramatisoi romaanin näyttämölle ja esitys sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä (2.9.2025).
Helena Kallio on aiemmin dramatisoinut Liehun romaanin kuunnelmaksi Ylelle ja näytelmäksi Teatteri Avoimille oville. TTT:ssa nähddän siis nyt häneltä kolmas versio Heleneä.
Kun Rakel Liehun Runeberg-palkittu romaani oli rohkeasti taiteilijan mieleen paneutunut kirjoitustyö, on uusi näytelmä käynyt läpi kahden vahvan naisen eläytymisprosessin. Tulos on silti hyvin uskottava. Tuntuu kuin molemmat kirjoittajat olisivat eläneet faktojen lisäksi Helenen elämää tauluihin paneutumisen kautta. Tampereen Työväen Teatterin taiteellinen johtaja Miko Jaakkola sai ensimmäiseksi ohjauksekseen lempiaiheensa ja oli mukana työstämässä käsikirjoitusta Helena Kallion kanssa.

Janne Kallioniemi ja nuorta Heleneä esittävä Olga Lepistö. Kuva: Kari Sunnari
Esityksestä tehtiin monitaiteellinen näyttämöteos, jossa Tinde Lappalaisen lavastus, Kira Riikosen koreografia, Jarkko Tuohimaan äänisuunnittelu sekä Janne Teivaisen valo- ja videosuunnittelu rakentavat ulostuloa tiiviinä yhteistyönä.
Lopputulos käännettiin tavoitteeksi saada kokoon yhtenäinen elämysmaailma. Kuvalliset, äänelliset ja tanssilliset elementit piti saada rakennettua toisiaan tukeviksi, yhtenäiseksi teokseksi, joka saa katsojen kiinnostumaan älyllisesti ja hurmaantumaan ja/tai järkyttymään tunteellisesti.
* *
TTT:ssä aiemmin työskennellyt lavastaja Markku Siren lohkaisi joskus ammattiaan koskevan aforismin: ”Älkäämme rakentako huoneita, joissa asumme, vaan maailman, jossa elämme.”
Mikkolan työryhmän maailma on Helenen näköinen ja aukeaa ainakin melkein kaikille katsojille, vaikka kuulinkin ensi-illassa hieman hämmentyneitä käytäväpuheita.
Lavastus on idyllinen, etenkin päärakennuksen osalta, ja sitä saartavat ääni- ja värimaisemat luovat jotain erityistä, myrskyisän ja seesteisen tunnelman vuorottelujen kautta.Yllättävät tanssikohtaukset on sommiteltu psyykkisesti raskaampien kohtausten lomaan ilmaviksi kevennyksiksi pitämään myönteisyyttä yllä.
Taideteosten heijastamiset olivat tarkoituksellisen haileita ja osittaisia, kuin tunnelmaa luovaa tapettia.

Minna Hokkanen esittää Helene Schjerfbeckin äitiä Olgaa. Taustalla Samuli Muje. Kuva: Kari Sunnari
Näyttelijöistä Maiju Saarinen Helenenä kykeni heittäytymään isoon tehtäväänsä täysillä. Jatkuvien vastoinkäymisten ilmaiseminen oli enemmän tyynen kuin myrskyn puolella. (Lue Ritva Alpolan Kulttuuritoimitukseen tekemä haastattelu Maiju Saarisesta täältä.)
Minna Hokkanen äitinä tuotti paikoin huumoria, jonka osasi poimia hyvin kirjoitetusta dialogista. Äidin ja tyttären suhde on kirjassa, elokuvassa ja näytelmässä hieman erivireisesti kipeä.
Näyttelijätyö oli kautta linjan kokonaisuutta tukevan liioittelematonta. Vierailevat mieshenkilöt tulivat Helenelle kuin uneen. Saska Pulkkisen esittämä Einar Reuter heistä roolinsa myötä intensiivisimmin.
Liehun teoksessa vahvasti ilmaistu Helenen kipeä empatian tarve nousee näytelmässä lähes pääteemaksi.
Helene Schjerfbeckin muotokuvana näytelmä on kattava ja sopivaan aikaan kiinnostaa yleisöä, sillä ovathan taiteilijan pääteokset menossa ensimmäisenä suomalaisena taiteilijana New Yorkin maineikkaiseen museoon The Metiin (Metropolitan Museum of Art) joulukuussa.
Erkki Kiviniemi
Helene
- Perustuu vapaasti Rakel Liehun samannimiseen romaaniin
- Käsikirjoitus Helena Kallio
- Ohjaus Miko Jaakkola
- Koreografia Kira Riikonen
- Lavastus- ja pukusuunnittelu Tinde Lappalainen
- Valo- ja videosuunnittelu Janne Teivainen
- Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa
- Vastaava tuottaja Heidi Kollanus
- Apulaistuottaja Elise Richt
- Rooleissa Maiju Saarinen, Minna Hokkanen, Janne Kallioniemi, Samuli Muje, Riikka Papunen, Saska Pulkkinen, Nicklas Pohjola, Olga Lepistö
Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 2.9.2025. Esityksiä 30.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




