Kuva: Inka Maijala
TEATTERI | Koiranäyttelyn sanoman voi tiivistää biologis-evolutionaariseksi pohdinnaksi ihmisen roolista luomakunnan kruununa.
”Näytelmä kyseenalaistaa ihan oikeutetusti jalostustoiminnan mielekkyyden.”
ARVOSTELU

Koiranäyttely – kesäillan kiima
- Ohjaus: Anna Kankila & Ronja Louhivuori
- Esitys: Mustikkamaan kesäteatteri 22.7.2025
Ylioppilasteatteri on koko olemassaolonsa ajan ollut se vaihtoehto suomalaiselle laitosteatterijärjestelmälle. Sen toiminta on pohjannut teatterin johtoa lukuun ottamatta vapaaehtoisuuteen ja näin mahdollistanut teatterin aseman yhtenä suomalaisen avantgarden suunnannäyttäjänä. Puhun siis Helsingissä sijaitsevasta Ylioppilasteatterista. Vastaavia löytyy muistakin yliopistokaupungeista, mutta niiden nimeen liitetään yleensä kaupunki.
Ylioppilaisteatterilaisuuden ytimessä on aina ollut kollektiivinen tekeminen. Ikoniset uutispätkät 1960-luvun hurmoshenkisestä Lapualaisoopperasta ovat piirtyneet isommankin yleisön muistiin. Hieman vähemmälle huomiolle jääneet, Esa Kirkkopellon ohjaamat 1990-luvun hitit Mahnovitsa ja Kostamus-sinfonia puhuttelivat nekin nimenomaan ensemble-tulkintoina. Edellä mainitut esimerkit ovat olleet aihevalinnoiltaan vahvan yhteiskunnallisia.
Koiranäyttely–esitys jatkaa kunniakkaasti tätä yhteisöllisen tekemisen perinnettä. Energinen läsnäolo on vastustamatonta seurattavaa ja paikkaa näyttelijäntyön pientä epätasaisuutta.
Koiranäyttelyn sanoman voi tiivistää biologis-evolutionaariseksi pohdinnaksi ihmisen roolista luomakunnan kruununa. Se kyseenalaistaa ihan oikeutetusti jalostustoiminnan mielekkyyden. Ja sen, miten me ihmiset siellä ravintoketjun huipulla toimimmekaan; yritämmekö epätoivoisesti optimoida myös omia elämänvalintojamme, sillä kaaoksen lapsiksihan me totisesti synnymme, niin kuin esitys viisaasti toteaa.
Näytelmä alkaa parodisella kohtauksella koiranäyttelyn valmisteluista edeten unenomaiseksi matkaksi kesäyön taikaan. Niin – tekijät käyttävät William Shakespearen Kesäyön uni -näytelmää dramaturgian peruspalikkana. Roolihenkilöt löytävät itsensä metsänhenkien ja jumaluuksien keskeltä.
Tähän tarkoitukseen Ylioppilasteatterin luonnonkauniilla Mustikkamaalla sijaitseva näyttämö soveltuu loistavasti. Näyttämölle tullaan ja sieltä poistutaan luontevasti ympäröivän lehtometsän katveisiin. Toinen dramaturginen lisä tekstiin on Edith Södergranin Levottomia unia -runokokoelmasta lisätyt pätkät, jotka sulautuvat luontevasti esityksen maailmaan.
Esityksestä on viisaasti jätetty kaikki ylimääräinen skenografinen roina. Tällainen köyhyyden estetiikka on varmasti myös taloudellisten syiden sanelemaa, mutta samalla se pakottaa tekijät menemään syvemmälle myös tulkinnan tasolla.
Maagisen tunnelman saavuttamista edesauttaa erinomaisesti toteutettu äänisuunnittelu, josta vastaavat Patrik Alapirtti, Leon Boullenger ja Miika Piekkala.
Koiranäyttely on rytmiltään vähän epätasainen. Ensimmäinen puoliaika keskittyy koiranäyttelyn yksityiskohtiin ja sen parodinen ote tahtoo vähän löystyä, kun tarina ei etene. Toki miimisesti toteutetut näkymättömien koirien kävelyttämiset ovat hupaisaa seurattavaa, mutta silti tulee paikoin olo, että kirjoittajilta olisi loppunut sanottava.
Ehdottomasti kiinnostavampaa katsottavaa on toinen puoliaika ja erityisesti sen unijakso. Siinä näytellään vapautuneemmin ja Shakespearen lyyrinen kieli pääsee oikeuksiinsa.
Koiranäyttely on virkistävä vaihtoehto runsaassa kesäteatteritarjonnassamme. Sen oivaltava toteutus ja erityisen kohotteinen loppu jättää katsojalle ajateltavaa. Sekin on nimittäin sallittua Suomen kesässä.
Jussi Kareinen
Koiranäyttely – kesäillan kiima
- Ohjaus: Anna Kankila, Ronja Louhivuori
- Käsikirjoitus ja dramaturgia: Rae Aiemaa, Anna Kankila, Ronja Louhivuori
- Ohjaajien assistentti: Hannah King
- Äänisuunnittelu: Patrik Alapirtti, Leon Boullenger, Miika Piekkala
- Sävellys: Patrik Alapirtti
- Koreografia: Taisiya Kostyuk, Nadja Leham
- Tappelukoreografia: Henriikka Heiskanen
- Miimiopettaja: Li Krook
- Lavastus: Mai Mäntylä
- Pukusuunnittelu: Lumi Lehtonen, Helmi Rosti, Tomas Piltonen
- Naamio: Taika Louhivuori
- Maskeeraus: Anelli Indrén
- Graafinen suunnittelu: Olivia Kojola
- Vastaava tuottaja: Linnea Pikkupeura
- Tuottaja: Laura Wiklund
- Näyttämöllä: Ona Eronen, Ruu Hartikainen, Liina Kaihilahti, Elmeri Kinnunen, Eino Korhonen, Kim Lamminen, Sofia Linnarinne, Matleena Monthan, Jenni Murtonen, Senja Nurmi, Sarah Puukka, Veera Ruuskanen, Fanni Vihersaari
Ensi-ilta Mustikkamaan kesäteatterissa 9.7.2025. Esityksiä 16.8. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.




