Sodan silpoma elämä. Kuva: Yle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Leena Reikko on menossa Huhtamon elokuvafestivaaleille, katsoi koskettavan dokumentin ja suosittelee verkkokurssia Lähi-idän ongelmista.
1
Viidettä kertaa järjestettävät Huhtamon kansainväliset elokuvafestivaalit (17.–27.7.2025) ovat taas ovella.
Huhtamon pieni kylä Huittisissa on luultavasti mahdollisimman epätodennäköinen paikka elokuvafestivaalille. Leffakokemukset muun muassa Huhtamon kirkossa, Tuulikki-Vampulan lentokentällä, pellon laidalla ja kylätalossa ovat kuitenkin olleet melko unohtumattomia.
Festivaali on sekoitus yhteisöllisyyttä, maaseuturomantiikkaa, huumoria ja hulluutta. Elokuvien isäksi tarjolla on musiikkia, ruokaa ja kesäjuhlaa. Tänä vuonna vierailijat voivat myös seurata elokuvan tekoa, kun festivaalin isä Pekka Ollula kuvaa pitkää elokuvaansa. Elokuvan nimi on Sikatila – Huittinen on tunnettu sikaelinkeinostaan.
Festivaalin julisteessa vihjataan, että tämä on viimeinen mahdollisuus kokea tämä festivaali. Ehkä.
Lue juttu vuoden 2023 tapahtumasta täältä.
2
Sodan silpoma elämä (2024) on rankka, mutta toivorikas ja hieno dokumentti Ukrainan sodasta.
Ylen Viivi Berghemin ohjauksessa sodan hulluuteen katsotaan yhden ihmisen kautta. Tämä on useimmiten tehokas tapa, niin nytkin.
Benjamin Suomelan kameratyö on hienoa: pitkiä kuvia, joiden kautta kertomus ja tapahtumat etenevät saumattomasti. Lisäksi hyvin mietittyjä yksityiskohtia, kuvakulmia ja niin kauniita kuvia kuin sodassa olevassa maassa voi kuvata. Jouni Koposen leikkaus ansaitsee myös aplodit.
Sodan silpoma Yle Areenassa.
3
Nino Haratishvilin heorgialaisen sukutarinan Kahdeksas elämä (Brilkalle) toinen osa (suom. Anne Kilpi & Raija Nylander; Aula & Co, 2025) jatkaa ensimmäisen osan runsautta.
Nyt ollaan jo 1960-luvulla ja maailma käy nykylukijalle yhä tutummaksi. Yhtä mielenkiintoista tässäkin osassa on Georgian historia, joka kietoutuu kertojana toimivan Nizan ja tämän värikkään perheen elämään.
Paksuista kirjoista koostuvassa sarjassa on se ikävä puoli, että toisen osan ilmestyessä ensimmäisen osan tapahtumat ovat jo unohtuneet tai haalistuneet. Toisaalta niitä lakkaa aika nopeasti kaipaamasta, koska tässäkin tiiliskivessä riittää sulateltavaa, ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Ei ole niin väliä, pysyykö kokonaisuus kasassa, koska matka kirjan loppuun asti on joka tapauksessa hieno.
Lue ensimmäisen osan arvio täältä.
4
Emily St. John Mandelin Rauhallisuuden meri (suom. Aleksi Milonoff; Tammi, 2025) on kirja, johon on vaikea päästä sisään. Se liikkuu monessa ajassa ja paikassa maasta kuuhun ja tuntuu samaan aikaan sekä tutulta että vieraalta.
Se sopii mielentilaan, jolloin mikään ei hermostuta eikä ärsytä, koska kirja itsessään ei päästä lukijaansa helpolla eikä anna mitään ilmaiseksi – mutta palkitsee.
5
Jos Lähi-idän ja erityisesti Israel–Palestiina-kysymyksen solmut tuntuvat monimutkaisilta, apu on lähellä.
Suomen Lähi-itäinstituutin (FIME) tarjoamasta ilmaisesta pikakurssista selviää moni asia eikä osallistuminen vaadi muuta kuin mielenkiintoa. Jatkokurssinkin voi opiskella ja tutustua muuhunkin mainioon tarjontaan.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (28.1.2026): Olipa kerran televisio, Suomen nuijituin nainen, Kulturhuset Fiini, Porin taidemuseo, Pikkukaupungin poliisi
Marjatta Honkasalo on lukenut Juha Hurmeen kirjaa Anni Polvasta ja uppoutunut suomalaisen television historiaan.
Parasta juuri nyt (26.1.2026): Nuori Sorjonen, Liverpoolin mafia, Kukkia Algernonille, Erehdysekspertti, printtimedia
Kirsi Haapamatti on kestänyt alkuvuotta kuuntelemalla Nuoren Sorjosen elämästä, katselemalla Liverpoolin mafiaa sekä lukemalla paperilehtiä.
Parasta juuri nyt (20.1.2026): Pohjoismainen design, Koskibaari, Seitoja ja seidan palvontaa, Kohti, tšekkiläinen elokuva
Anne Välinoro on ajatellut istuvansa saunajakkaralle, käynyt jalluglögillä Siurossa ja nähnyt yksinäisyyden kameran linssin läpi.
Parasta juuri nyt (19.1.2026): Brigitte Bardot, Muumit, Mr. Bean, Hector, UMK
Aila-Liisa Laurila on katsonut Brigitte Bardot’n hautajaiset, hämmästellyt Muumi-tuotteiden määrää ja Mr. Beanin toilailuja sekä Hectorin juhlaa ja kevään UMK:ta.