Ensemble Kompopolex. Kuva: Musiikin Aika
FESTIVAALI | Puolalaiskokoonpano ilmaisee asioita kaapeleilla, puheella ja eleillä. Yhtenä teemana on kommunikaatio esittäjien ja yleisön välillä.
Musiikin aika -festivaali Viitasaarella 1.–6.7.2025.
Viitasaaren Musiikin aika -festivaali on vakiinnuttanut vuosikymmenien aikana paikkansa yhtenä kesäisen Suomen musiikkitapahtumista. Se ei ole samanlainen yleisörysä kuin isommat musiikkifestivaalit, vaan on keskittynyt ansiokkaasti esittämään kokeellista musiikkia ja vetämään säveltäjäopiskelijoiden työpajoja. Vuodesta 1982 lähtien tapahtuman päämääränä on hahmottaa nykymusiikin tilaa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Vitasaarelaissyntyisenä muistan aina sen ensimmäisen Musiikin ajan hämmästelyn paikallisten parissa, kun John Cage esitti festivaalilla teoksensa 4′33″, joka koostuu 4 minuutista 33 sekunnista hiljaisuutta. Toisessa teoksessaan hän katkoi Viitasaaren metsistä keräämiään risuja kirkossa. Sittemmin kylillä on hyväksytty se, että Musiikin aika on samalla tavalla osa Viitasaaren kuntakuvaa kuin kaunis järvimaisema.
* *
Tämän vuoden teemana oli Aikakapselit. Eri teosten kautta pyrittiin luotsaamaan nykyisyyttä kuviteltujen, tästä ajasta tulevaisuuteen lähetettävien aikakapselien kautta. Kävin katsomassa mitä puolalaisen kokeellisen musiikin tekijät saavat teemasta aikaan konsertissaan Erilasta läheisyyttä, joka esitettiin Viitasaaren Teatterilla (4.7.2025).
Kokeilevaan musiikkiin keskittyvä Ensemble Kompopolex perustettiin vuonna 2017 Puolan Wroclavissa. Yhtyeen idea on siirtää perinteiset soittimet syrjään ja ilmaista asioita kaapeleilla, puheella ja eleillä. Yhtenä teemana on kommunikaatio esittäjien ja yleisön välillä.
Alexandra Gołaj soittaa erilaisia lyömäsoittimia, Jacek Sotomski luo ääniä tietokoneella ja Rafał Łuc yllättäen harmonikalla. Viimeistä ei useinkaan mielletä kokeellisen taidemusiikin instrumentiksi.
Trio on paitsi luonut omia kappaleita, myös työskennellyt yhdessä puolalaisten ja tätä nykyä myös kansainvälisten säveltäjien ja muusikoiden kanssa. Viiitasaarella mukana olivat elektroniikka-apuna Lukasz Myszynski ja Anders Pohjola – erilainen äänien manipuloiminen ja kontrolloiminen kun oli keskiössä ensemblen esityksissä. Kolmikko esitti kuusi kappaletta, joista useiden säveltäjät olivat läsnä Viitasaarella.

Kuva: Musiikin Aika
Koska Viitasaaren Musiikin aika toimii paitsi teosten esityspaikkana myös kesäkurssipaikkana säveltäjäopiskelijoille, esitti ensemble teemaan sopivasti kurssilaisia kouluttaneen australialaissäveltäjä Matthew Schlomowitzin teoksen Weird Audio Guide. Harmonikalla, rummuilla ja kosketinsoittimilla esitetty teos koostuu pienestä, toistuvasta sävelkatkelmasta, jota toistetaan eri tyyleillä ryhmän ilmoittaessa suusanallisesti tyylin ennen jokaista katkelmaa. Pienen tyrskähdyksen yleisössä aiheutti versio, jossa kerrottiin rumpalin soittavan kuin olisi Jimi Hendrixin rumpali.
Tanskalaissäveltäjä Simon Løfflerin säveltämässä teoksessa b taas manipuloitiin niin valoa kuin ääntä, joka kulki kitarasäröpedaalien kautta ja syntyi erilaisista kosketuksista. Løffler ja lyömäsoittaja Jennifer Torrence vetivät Viitasaarella Ei-Tietämisen Laboratoriota, jonka nimi ainakin sopinee nykytilanteeseemme.
Samanlaista elementtien vuorovaikutusta jatkoi yhtyeen jäsenen Jacek Sotomskin teos System Shock. Soittimet reagoivat toisiinsa vuorotellen, yllätyksellisestikin. Kalifornialaissäveltäjä Kelley Sheeranin teosta säesti videokuva, jossa musiikki visualisoitui erilaisiksi abstrakteiksi muodoiksi. Osa teoksista sisälsi omalaatuista audio-huumoriakin, niin soitinäänten kuin eleidenkin kautta.
Oma suosikkini oli Memory Box #2, norjalaisen Martin Hirsti-Kvarnin teos. Siinä kukin ensemblen kolmesta jäsenestä löysi erilaisista arkisista esineistä pienoismaailmoja, mikrokosmoksia. Teos oli meditatiivisen minimalistinen ja tuntui välillä sisältävän linnunlauluakin. Teos sai Suomen-ensi-esityksensä.
Viimeisenä esitetty puolalaisen multimediataiteilijan Rafal Ryterskin Breathe kommentoi politiikkaa. Taustalle oli sämplätty puolalaisnaisten abortinvastaisia lakeja vastustavien mielenosoitusten ääniä sekä poliisien ja mielenosoittajien käsirysyä. Teos loppui Alexandra Gojaj’n kuiskaamaan toistoon ”I can’t breathe”, joka viittaa George Floydin viimeisiin sanoihin Black Lives Matter -liikkeen synnyttäneessä surmassa.
* *
Jos haluaa saada jälkikäteen jotain kuvaa siitä, mitä Viitasaarella esitettiin, Yle Areenasta voi nauttia 3.8.2025 asti newyorkilaisen Yarn/WIREN konsertista.
Musiikin ajan taiteellisena johtajana toimii Johan Tallgren. Tapahtuman tulevaisuus näyttää lupaavalta: sille on myönnetty Keski-Suomen kulttuurirahaston apuraha selvittämään, voisiko Viitasaarelle perustaa pysyvämmän nykymusiikki-instituutin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampere Filharmonia yllätti juhlakonsertissa: intialainen sitar lumosi nuoren yleisön
KONSERTTI | Arya-konsertto on uuden ajan klassista maailmanmusiikkia ja tekee sitarista vakavasti otettavan solistisoittimen mille tahansa konserttilavalle.
KiHaKaHa-konsertissa G Livelabin lavalla soittivat tasavertaisina esiintyjinä pienet koululaiset ja ammattimuusikot
KONSERTTI | KiHaKaHa-hankkeen konsertissa kuultiin kamarimusiikin uusia tuulia sekä luontokävelyn, äänimaisemien havainnoinnin ja tarinoinnin pohjalta musiikiksi kasvanut Soiva metsä.
Muumimusiikki soi Musiikkitalolla – vieraana säveltäjä Sumio Shiratori
KONSERTTI | Moni on kuullut ja tunnistaa 1990-luvun Muumilaakson tarinoiden haikeankauniin musiikin. Säveltäjästä ei kukaan ole nähnyt edes valokuvaa.
Tampere Jazz Happening 2025 soitettiin uusissa mutta väliaikaisissa tiloissa
TUOKIOKUVA | Jo 44. kertaa järjestetyn Tampere Jazz Happeningin yhdeksi huippuhetkistä nousi kitaristi Mary Halvorsonin tarjoilema avantgarde-cocktail.




