Kuva: Amusantti
KIRJAT | Sari Kanala osaa asettua Suomenhevonen-teoksessaan tiedonjanoisen nuoren tai aloittelijan asemaan.
”Kanala on onnistunut rajaamaan tekstejä niin, että olennainen välittyy.”
ARVOSTELU

Sari Kanala: Suomenhevonen
- Amusantti, 2025.
- 176 sivua.
Suomenhevosesta on kirjoitettu useita kirjoja. Suurin osa kirjoista lienee omistajille ja lajin harrastajille tarkoitettuja opuksia, joissa mennään syvälle historiaan. Sari Kanalan Suomenhevonen (Amusantti, 2025) ei ole sellainen. En tunne tekijää, mutta uskallan silti sanoa, että kirja luultavasti on tekijänsä näköinen.
Sari Kanala kertoo kirjan loppusanoissa, että aloitti ratsastuksen kuusi vuotta sitten. Hän muistelee alkeiskurssia, jossa muut ratsastajat olivat lapsia ponien selässä. Kanalalle annettiin käyttöön suomenhevonen.
Kuusi vuotta on ratsastusharrastuksessa vasta pintaraapaisu, ja tässä tapauksessa vihreys on vain eduksi. Kanala osaa asettua tiedonjanoisen nuoren tai aloittelijan asemaan. Moni harrastaja muistaa alkuajalta sen, että kirjastosta piti lainata kaikki hevoskirjat, ja se ensimmäinen opetusratsu jää pysyvästi muistoihin kuin ensirakkaus.
Kirjassa on paljon tietoa ja valtavasti kuvia. Kanala on onnistunut rajaamaan tekstejä niin, että olennainen välittyy eikä lukeminen käy liian uuvuttavaksi vaan pysyy suupaloina.
Kirjassa on esitelty monen monta erilaista suomenhevosta. Lukuisien esimerkkien kautta lukijalle hahmottuu kuva siitä, mikä suomenhevosille on yhteistä. Niissä on jotain hyvin suomalaista. Vaikka jokainen suomenhevonen on yksilö, lähes kaikkia niistä kuvaillaan työhaluisiksi puurtajiksi. Asialliset hommat hoidetaan kunnialla, vaikka laitumella oltaisiin kuin ellun kanat. Kun suomenhevonen saa varusteet niskaansa, se antaa 110 prosenttia.
Lukuisat kuvat ovat laadukkaita ja ajatuksella valittuja. Kuten tekstissäkin, kuvien paljous antaa lukijalle käsityksen siitä että suomenhevosia on vaikka minkävärisiä mutta kaikissa niissä on jotain samaa.
Kirja on suunnattu 8–12-vuotiaille mutta se käy yhtä hyvin kaikille. Kieli on selkeää ja sujuvaa. Kirjasta voi löytää monia tasoja. Sille, joka ei tiedä suomenhevosesta juuri mitään, se tarjoaa onnistuneen katsauksen rotuun. Suomenhevosharrastaja voi löytää kirjasta monta tuttua hevosta ja ihmistä.
Elina Talvio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.




