Paula Anttila: Maailma suden silmin

Kuvitus: Marjut Anttilainen

LUE MYÖS: Juttu Oikeus olla susi -kilpailun tuloksista | Muut palkitut ja julkaistut kilpailutekstit

* *

Viki ja Tiki ovat ahnaasti saaliin kimpussa. Emo katselee Pörröä ja ihmettelee, miten tuo rääpäle on selvinnyt hengissä. Elämä on raakaa ja julmaa, armoa ei anneta ja sääliä ei tunneta. Pörröllä on etunaan nopeus ja ketteryys. Se on myös ovelampi kuin veljensä ja siksi edelleen taistelee oikeudestaan elää, saada osansa ruoasta ja se on valppaana, kärkkyy tilaisuuttaan, kukaan ei tarjoa, jos se ei itse ota, vain vahvimmat jäävät henkiin. Se on luonnon laki.

Rusi odottaa, milloin sopiva uros tulee kosimaan. Raisu olisi oikea alfa-uros, mutta sille ei Eugen jälkeläinen kelpaa. Ei, Raisulla on suuret suunnitelmat ja se tietää isänsä väistyvän ja luovuttavan reviirinsä sille. Hurro-veli joutuu etsimään oman reviirinsä. Hurro on rehentelijä, isot puheet ja elvistelyt, mutta ovatko teot samaa sarjaa? Rusi ei kanna huolta huomisesta, se luottaa ulkoisiin avuihinsa, kullankeltaiseen, kiiltävään turkkiinsa ja teräviin hampaisiinsa.

– Minussa ei ole yhtään kirppua, Rusi leuhkii.

– Olet kaikki työntänyt minulle, Viki murisee ja raapii itseään.

– Enpäs, vaan sinä et välitä puhtaudesta ja se on kaiken a ja o. Naaras ei huoli takkuista ja likaista urosta.

Euge vie laumansa metsästysretkelle, ne vaeltavat kauas pesäkolostaan. Hirven jäljet, suht tuoreet, johtavat Olijärvelle päin. Euge opettaa jälkikasvuaan ja nappaa myyrän.

– Jos et osu kaulaan, pure selkään, se heikentää saalista. Verisuonet kulkevat kaulassa, jolloin aivot eivät saa verta ja ruoka kuolee nopeasti.

Vikin saalistus ei tuota tulosta, se on liian malttamaton. Myyrän pää pilkistää pesäaukon suulla, mutta livahtaa nopeasti maan alle huomattuaan Pörrön. Se aikoo poistua taka-ovesta, mutta Rusi on odottamassa varauloskäynnin kohdalla.

– Hyvä tyttö, Euge kiittelee.

Ne popsivat myyrät ja jatkavat matkaa.

– Tässä on vasan jälki, kaksi vasaa plus emo. Hirven päälle hyökätään takaa päin, ettei se pääse potkimaan etukavioillaan. Ensin etenemme hissukseen vaanimalla. Lähempänä lähdemme juoksemaan, osa kaartaa vasemmalla, osa oikealla siltä varalta, että saalis mutkittelee. Otamme toisen vasoista, mutta varokaa emoa. Se puolustaa raivokkaasti vasojaan, Euge neuvoo.

Viki on liian innoissaan ja unohtaa isänsä neuvot. Emohirvi potkaisee sitä lujaa päähän, se taintuu hetkessä ja menettää henkensä. Euge puree vasaa kaulaan, se nuukahtaa polvilleen ja kuolee. Emohirvi pakenee toisen vasan kanssa. Susiperhe nauttii ruokaisan illallisen ja saa mahansa täyteen. Näätiä pyörii ympäristössä odottamassa vuoroaan ja pääsyään haaskalle. Eugen perhe ottaa mukaansa niin paljon hirvenlihaa kuin pystyy ja ne lähtevät paluumatkalle. Viki jää tantereelle.

Niiden saapuessa kohti kotiluolaa vastaan jolkottelee kuljeksiva, yksinäinen susi. Se sanoo olevansa läpikulkumatkalla.

– Jos vielä tapaan sinut maillani, et enää saa armoa, joten nyt häivy ja nopeasti.

– Hetkinen, ei niin hoppua, vierailija sanoo. Mites tuo nuori neitokainen, lähtisikö se mukaani uusia maita ja mantuja tiirailemaan?

Rusi ei innostu. Tunkeilija on poistuvinaan, mutta sitten se hyökkääkin yllättäen. Euge haavoittuu, mutta saa haavoitettua hyökkääjää, se ei ennätä kauas, vaan lyyhistyy maahan. Eugen takatassu jää ontuvaksi. Se tietää, että sen päivät ovat luetut ja antaa lauman johtajuuden Tikille. Pörrö jättää lauman ja lähtee kohti etelää. Nopeutensa ansiosta se saa pienriistaa ja pysyy ruoassa, jopa vahvistuu. Osuessaan Raisun maille se kohtaa sen siskon Gelin ja houkuttelee sen mukaansa. Niin niistä tulee pari.

Paula Anttila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua