Louhetar: Äidinvaisto

Kuvitus: Marjut Anttilainen

OIKEUS OLLA SUSI | Julkaisemme juhannusviikon sunnuntaihin asti yhden Oikeus olla susi -kilpailuun lähetetyn tekstin päivässä. Tänään vuorossa on nimimerkki Louhettaren novelli.

LUE MYÖSJuttu Oikeus olla susi -kilpailun tuloksista | Muut palkitut ja julkaistut kilpailutekstit

* *

Havahdun yöllä yht’äkkiä, sillä luulen kuulevani ääniä ulkoa. Äidinvaistoni käskee tarkistamaan, että pikkuisilla on kaikki hyvin. Pennut nukkuvat levollisesti toisiinsa käpertyneinä. Ulkona on hiljaista ja kuu valaisee metsän kelmeällä valollaan. Mieleni rauhoittuu, mutta vain hetkeksi, koska suru iskee taas kuin nuoli sydämeen – mistä saan lapsilleni ruokaa tänään.

Sudenpennut tarvitsevat ravintoa joka päivä. Voisin itse olla syömättä jopa viikon ja olen usein kärsinyt nälästä, mutta pienet pennut kaipaavat ruokaa päivittäin kasvaakseen vahvoiksi ja terveiksi. Pentueeni on minulle tärkein asia maailmassa -koko maailmani ja yksistään minun vastuullani.

Minulla ei ole enää laumaa apuna ruuan metsästämisessä, aiemmin pennuilla oli myös aina vahtija ollessani metsällä. Olen susiemo ilman puolisoa eikä minulla ei ole enää laumaa. Entisestä minästä on jäljellä enää vain ontto kuori. Elän nyt vain lapsieni vuoksi. Metsästäjät ampuivat parini, poikasten isän ja suurimman osan laumastamme, loput lauman jäsenet erkaantuivat laumasta verityön seurauksena. Olen nyt yksin pentujeni kanssa. Me neljä vastaan muu maailma.

Aamunkoi sarastaa ja kohta pitää lähteä liikkeelle. Poikasten viimeisestä ruokailusta on kulunut liian pitkä aika. Toivon, että en törmää salametsästäjiin, sillä jos minulle käy jotain pennut eivät selviä hengissä. Jätän pikkuiset nukkumaan ja lähden metsästämään ruokaa heille.

Huomenna teen kaiken uudestaan, ainakin toivon niin.

Louhetar

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua