Olisipa kesä ja kärpäsiä – arviossa Lyhenevä kesä 6: Tuhannen palan palapeli

Kuva: Suuri Kurpitsa

Sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallion ja piirtäjä Reetta Niemensivun yhteinen hengentuote, loputtomista lapsuuden kesistä inspiroituva Lyhenevä kesä ehtii jo kuudenteen osaansa. Vaakatasoisen A5:n muotoinen Tuhannen palan palapeli -albumikokonaisuus (Suuri Kurpitsa, 2024) antaa lapsuuden ajattomille ja turvallisessa ympäristössä toteutetuille tempauksille mukavan kompaktin pohjaratkaisun.

Maalaismainen miljöö suo tilaa leikin vapaudelle, jossa tylsyyttä vastaan ei taistella hiekkalaatikoilla ja puiston keinuilla, vaan pellonpientareella, laiturilla ja kyläkaupalla. Parturointi kammottaa, tuhannessa palassa on liikaa rakennettavaa, teltan pystyttäminen ei ole ensimmäisellä kerralla helppoa ja arkiset tilanteet saattavat milloin tahansa karata fantasiamaailmoihin. Puurosta saa liukumäen, lakanoista lumimyrskyn ja tikkarista supervoimat.

Ystävysten Anteron, Annikin ja Jaakon lapsuuden leikeille, mielikuvitusmatkoille ja keskinäisen kemian ailahteluille on vain taivas rajana. Uhkarohkeitakin tempauksia saatetaan toteuttaa, mutta todellista murhetta tai elämän tummempia puolia Lyhenevän kesän temmellyksiin ei mahdu. Kyse onkin enemmän aikuisen muistoista tutusta lapsuuden kesästä, jolloin aurinko ei tahtonut laskea lainkaan, mustelmat unohtuivat hetkessä ja kaikki olivat sankareita.

Anteron kitaraa rämpyttelevä mielikuvitusystävä luo pientä viitettä vielä vuosien päässä siintävän murrosiän popidoleihin, mutta kolmikon kesänvietto on ennen kaikkea viatonta mielikuvituksen laukkaa ja ihanaa vapautta pimeämpien vuodenaikojen koulutyöstä.

Tätä tulevaisuususkoista ja leppoisaa tunnelmaa rakentavat oivallisesti Niemensivun ruutukaavassa liikkuvat suhteellisen pelkistetyt pyöreäpäiset lapsihahmot ja vaivattomasti värirajoilla ja muutamilla viivanvedoilla heille luodut taustat. Lapsen tasolta asioita tarkastelevat kuvakulmat ja mittasuhteet alleviivaavat, kenen silmillä asioita seurataan. Pienillä eleillä onnistutaan ilmaisemaan myös pupillittomilla silmillä katsovien lasten monipuoliset ilmeet.

Kallion ja Niemensivun yhteinen tarinankerronta toimii sulavasti ja piirrosjälki keskittyy hienosti olennaiseen. ”Kivaa kun mikään ei harmita!”, tiivistävät sankarit olennaisen.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua