Musta ratsastaja hurmaa ja pelastaa rajaseudun neidot – arviossa José Luis Salinasin Cisco Kid

Kuva: Art House / Jalava

Meksikolaisen seikkailijan Cisco Kidin kehitti alun perin vuonna 1907 taiteilijanimellä ”O. Henry” tunnettu kirjoittaja William Sydney Porter. Lyhyessä Caballero’s Way -tarinassa hahmo oli vielä murhanhimoinen rikollinen, mutta kehittyi lukuisten elokuva-, radio- ja televisiotuotantojen myötä oikeudenmukaiseksi hurmuriseikkailijaksi. Argentiinalaisen José Luis Salinasin (1908–1985) sarjakuvaversiossa komea Cisco ihastuu ja pelastaa neitoja neidon perään yhdessä uskollisen toverinsa, karikatyyrisen elämäniloisen ja tukevatekoisen Panchon kanssa.

Jalavan kokoelmaan kootut sanomalehtiseikkailut on suomentanut Ilkka Äärelä. 1950-luvulla julkaistut tarinat pitävät kiinni puhtoisen ja viimeiseen asti oikeutta ja neitojen kunniaa puolustavan sankarin kliseestä, mikä tekee Ciscon hahmosta hiukan ennalta-arvattavan. Panchon ruoalle perso apurihahmo tuo kaavaan parivaljakkodynamiikkaa, mutta rikkautta tarinakynään antavat kunnolla vasta muut hahmot, kuten sympaattinen kelmi Red Riata mielikuvituksellisine juonineen, ne kipakkaluonteiset neidot, jotka eivät tyydy vain pelastettavan rooliin sekä entisen pistoleron Trigger Happyn tuskailu aseistakieltäytyjän elämän ja vanhan maineen ristipaineessa.

Mustavalkoinen sarjakuva on myös asetelmaltaan turhan mustavalkoinen. Sankari päihittää asenopeudellaan ja nokkeluudellaan tusinakonnat mennen tullen, intiaanit ovat lähinnä päänahanmetsästykseen keskittyvä uhka, ja väkijoukon saa aika helposti valjastettua lynkkaystunnelmaan. Viihdyttävää kohellusta ja selviytymistä Ciscon ja Panchon ratsastus toki on, mutta kovin syvällisiin juonenkäänteisiin Salinasin tarinat eivät yllä. Eipä niitä toki aina löydy Tex Willereistäkään.

Toista voi sanoa sarjakuvan piirrosjäljestä, joka sanomalehteen tehdyissä restauroiduissa originaaleissa onnistuu olemaan hämmentävän yksityiskohtaista ja rikasta. Ilmeet ja piirteet on ikuistettu todella huolellisesti ja maisemakuvaukset varjoineen kelpaisivat paikoin maalauksiin asti. Mustavalkoisuus ja sanomalehtipainoksen vaateet tekevät toki sen, että kaikkia Salinasin taitoja ei päästä näkemään. Aina ei ole tarpeen täyttää ruutuihin taustoja, ja värit voisivat viedä isommatkin preeriakuvat vielä kokonaan toiselle tasolle.

Jalavan kokoelma on hieno taltiointi 1950-lukuisen ajankuvaista lännentarinaa. José Luis Salinas on hieno sarjakuvapiirtäjä ja kyllä se juonikin ihan kivasti laukkaa.

Ilkka Valpasvuo 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua