Kuva: Pasi Huttunen
SARJAKUVA | Tyylistä toiseen ennakoimattomasti poukkoilevan kauhukokoelman tarinat jäävät usein kovin tyngiksi, mutta tarjoavat kuitenkin pureskeltavaa ja kiehtovaa estetiikkaa.
”Post Mortem väläyttelee paljon potentiaalia ja antaa aihetta odotella perusteellisemmin ajateltuja ja kirjoitettuja tarinoita.”
ARVOSTELU
Post Mortem – Joensuun sarjakuvaseuran kauhujulkaisu
- Josase, 2021.
- 148 sivua.
Joensuun sarjakuvaseura katosi kartalta joksikin aikaa, mutta nyt se on tullut takaisin ryminällä. Seuran tuorein julkaisu, loppuvuodesta 2021 julkaistu kauhuteemainen Post Mortem on melkoinen tiiliskivi niin monipuolisuutensa kuin tekijäkaartinsa suhteen. 22 taiteilijaa on piirtänyt ja kirjoittanut julkaisuun. Tyylit vaihtelevat animesta eurooppalaisempaan ja tyylitellymmästä realistisempaan.
Löyhänä kokonaisuutta nivovana teemana on kauhu sillä tavoin kuin tekijä on sen päättänyt tulkita. Osalla tekijöistä on enemmän kieli poskessa ja toinen on kuolemanvakavissaan.
Tarinat ovat lyhyitä, välillä vain katkelmia. Näyttää olleen tietoinen valinta priorisoida tarinoiden määrää niiden mitan kustannuksella. Syntyy selkeä vaikutelma, että Joensuun sarjakuvaseuran vaikutuspiirissä ollaan enemmän orientoituneita kuvataiteeseen kuin tarinoiden kirjoittamiseen. Tekstit eivät välttämättä aina vakuuta vahvuudellaan, vaikka piirtojälki onkin usein lumoavaa.
* *
Sarjakuva on kauhutarinoiden kertomiseen hyvä väline. Se antaa mahdollisuuksia välittää tunnelmia visuaalisesti, ja samalla voi rakentaa dramaturgiaa perinteisellä tarinankerronnalla. Kuva säästää sanoja ja pureutuu joskus paljon syvemmälle.
Tekee vaikutuksen, kuinka vähillä aineksilla voi kertoa niin paljon myös sarjakuvassa. Erityisesti Jokke Saharisen hyytävä yhden sivun ja kolmen kuvan kertomus on erittäin voimakas. Ja se vieläpä koskettelee tuskallisen ja kauhean ajankohtaista pandemian teemaa. Mieleen tulee anekdootti Ernest Hemingwaysta, joka suutahti kun hänelle piruiltiin niukkasanaisuudesta ja kirjoitti kuuden sanan romaanin: For sale: baby shoes, never used.
* *
En ole esimerkiksi kauhuelokuvien suuri ystävä, mutta kauhusarjakuva kiinnostaa. Sarjakuvan parissa genrerajat ovat väljempiä ja lukijalla on isompi rooli tulkinnassa kuin elokuvan katsojalla.
Post Mortem vaikuttaisi viestivän, että sarjakuvaskene voi Joensuun seudulla hyvin. Tekijäkaartissa on konkarien lisäksi nuorempia tekijöitä. Tekijäkaartissa on toki tekijöitä muualtakin, mutta paljon myös omalta alueelta.
Joensuun sarjakuvaseuran edellinen julkaisu Pinnan alla ilmestyi vuonna 2020, mutta sitä ennen taukoa ehtikin olla kahdeksan vuotta; Striptyykki julkaistiin vuonna 2012. Sopii toivoa, että julkaisutahti pysyy jatkossa tiiviimpänä. Sopii myös toivoa, että julkaisukanavat pidemmille sarjakuville löytyvät jostain.
Post Mortem väläyttelee paljon potentiaalia ja antaa aihetta odotella perusteellisemmin ajateltuja ja kirjoitettuja tarinoita, joita moni katkelmista saa toivomaan tulevaksi.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kramppeja & nyrjähdyksiä alkaa ilmestyä Kulttuuritoimituksessa perjantaisin
SARJAKUVA | Pauli Kallion käsikirjoittama sarjakuva tekee paluun Ville Pirisen piirtämänä. Kulttuuritoimituksessa nyrjähtää ensimmäisen kerran vapunpäivänä.
Balladi ruutujen kauneudesta – arviossa Prinssi Rohkea -sarjakuvakirja Laulava miekka
SARJAKUVA | Jalavan laatujulkaisu seuraa prinssin tarinaa alusta asti. Ruudut hehkuvat menneen ajan nostalgista lumoa ja todistavat samalla taiteen taikavoimasta.
Aapo Kukko sarjakuvailee säveltäjä Šostakovitšista – arviossa Punainen Beethoven
SARJAKUVA | Millaista on luoda taidetta vainoharhaisen diktatuurin keskellä, pohtii Aapo Kukko Dmitri Šostakovitš -sarjakuvaelämäkerrassaan.
Suvi Ermilän äitiyspäiväkirjamainen sarjakuva toimii – arviossa Äidit
SARJAKUVA | Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Suvi Ermilä sukeltaa äitiyteen omakohtaisella näkökulmalla.