Kuva: Pasi Huttunen
SARJAKUVA | Tyylistä toiseen ennakoimattomasti poukkoilevan kauhukokoelman tarinat jäävät usein kovin tyngiksi, mutta tarjoavat kuitenkin pureskeltavaa ja kiehtovaa estetiikkaa.
”Post Mortem väläyttelee paljon potentiaalia ja antaa aihetta odotella perusteellisemmin ajateltuja ja kirjoitettuja tarinoita.”
ARVOSTELU
Post Mortem – Joensuun sarjakuvaseuran kauhujulkaisu
- Josase, 2021.
- 148 sivua.
Joensuun sarjakuvaseura katosi kartalta joksikin aikaa, mutta nyt se on tullut takaisin ryminällä. Seuran tuorein julkaisu, loppuvuodesta 2021 julkaistu kauhuteemainen Post Mortem on melkoinen tiiliskivi niin monipuolisuutensa kuin tekijäkaartinsa suhteen. 22 taiteilijaa on piirtänyt ja kirjoittanut julkaisuun. Tyylit vaihtelevat animesta eurooppalaisempaan ja tyylitellymmästä realistisempaan.
Löyhänä kokonaisuutta nivovana teemana on kauhu sillä tavoin kuin tekijä on sen päättänyt tulkita. Osalla tekijöistä on enemmän kieli poskessa ja toinen on kuolemanvakavissaan.
Tarinat ovat lyhyitä, välillä vain katkelmia. Näyttää olleen tietoinen valinta priorisoida tarinoiden määrää niiden mitan kustannuksella. Syntyy selkeä vaikutelma, että Joensuun sarjakuvaseuran vaikutuspiirissä ollaan enemmän orientoituneita kuvataiteeseen kuin tarinoiden kirjoittamiseen. Tekstit eivät välttämättä aina vakuuta vahvuudellaan, vaikka piirtojälki onkin usein lumoavaa.
* *
Sarjakuva on kauhutarinoiden kertomiseen hyvä väline. Se antaa mahdollisuuksia välittää tunnelmia visuaalisesti, ja samalla voi rakentaa dramaturgiaa perinteisellä tarinankerronnalla. Kuva säästää sanoja ja pureutuu joskus paljon syvemmälle.
Tekee vaikutuksen, kuinka vähillä aineksilla voi kertoa niin paljon myös sarjakuvassa. Erityisesti Jokke Saharisen hyytävä yhden sivun ja kolmen kuvan kertomus on erittäin voimakas. Ja se vieläpä koskettelee tuskallisen ja kauhean ajankohtaista pandemian teemaa. Mieleen tulee anekdootti Ernest Hemingwaysta, joka suutahti kun hänelle piruiltiin niukkasanaisuudesta ja kirjoitti kuuden sanan romaanin: For sale: baby shoes, never used.
* *
En ole esimerkiksi kauhuelokuvien suuri ystävä, mutta kauhusarjakuva kiinnostaa. Sarjakuvan parissa genrerajat ovat väljempiä ja lukijalla on isompi rooli tulkinnassa kuin elokuvan katsojalla.
Post Mortem vaikuttaisi viestivän, että sarjakuvaskene voi Joensuun seudulla hyvin. Tekijäkaartissa on konkarien lisäksi nuorempia tekijöitä. Tekijäkaartissa on toki tekijöitä muualtakin, mutta paljon myös omalta alueelta.
Joensuun sarjakuvaseuran edellinen julkaisu Pinnan alla ilmestyi vuonna 2020, mutta sitä ennen taukoa ehtikin olla kahdeksan vuotta; Striptyykki julkaistiin vuonna 2012. Sopii toivoa, että julkaisutahti pysyy jatkossa tiiviimpänä. Sopii myös toivoa, että julkaisukanavat pidemmille sarjakuville löytyvät jostain.
Post Mortem väläyttelee paljon potentiaalia ja antaa aihetta odotella perusteellisemmin ajateltuja ja kirjoitettuja tarinoita, joita moni katkelmista saa toivomaan tulevaksi.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Upeaa ajankuvaa Suomen ensimmäisestä naislentäjästä – arviossa Hangaarin kummitus
SARJAKUVA | Sisarusten Iriini Kalliomäen ja Kiira Mukan elämäkerrallinen sarjakuva naislentäjä Vuokko Knuutilasta on sympaattinen ja näyttävä.
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.