Kuva: HBO
TELEVISIO | Tom Hollander on kuin ilmielävä Truman Capote tv-sarjassa Feud: Capote vs. The Swans, jossa kuvataan kirjailijan ja seurapiirirouvien vihanpitoa.
”Kun sarjan maailmaan pääsee sisään, iltapäiväkännit kalliilla samppanjalla vievät mennessään.”
Kuinka näytellä yliampuvan teatraalinen seurapiiridandy? Silloin kannattaa kutsua paikalle Tom Hollander. Hollander loistaa muun muassa The White Lotus -tv-sarjan toisella kaudella (lue arvio) sekä Salainen agentti Harry Palmer -tv-sarjassa (lue arvio). Feud: Capote vs. The Swans -sarjassa hän suoriutuu uskomattoman uskottavasti haastavasta Truman Capoten roolista.
Feud-sarjan ensimmäinen kausi tuli ulos jo vuonna 2017, ja se käsitteli Bette Davisin ja Joan Crawfordin välirikkoa. (Lue Maijan Kääntän kommentit Feudin ensimmäisestä kaudesta täältä ja JT Lindroosin kommentit täältä.)
* *
Feudin toisella kaudella tarina itsessään on aika simppeli. Capote petti ystävättäriensä luottamuksen, kun hänen huonosti verhottu paljastusartikkelinsa julkaistiin Esquire-lehdessä vuonna 1975. Artikkeli toi päivänvaloon kirkkaimpien suihkuseurapiirirouvien intiimeimmätkin makuukamarisalaisuudet. Sen jälkeen yksi heistä teki itsemurhan.
Kun naiset käänsivät Capotelle selkänsä, hän ei voinut ymmärtää mistä he nyt niin kovasti suutahtivat.
Myös Naomi Watts, Diane Lane, Chloë Sevigny, Calista Flockhart ja Demi Moore näyttelevät mainiosti koppavia, itsekeskeisiä, rasistisia ja aviomiehiään pettäviä seurapiirirouvia, jotka pyristelevät ankarasti etteivät pakkelit tipahda naamalta. Capote kutsuu heitä joutsenikseen.
Jessica Lange esiintyy Feud-sarjan molemmilla kausilla. Ensimmäisellä kaudella hän esittää Joan Crawfordia, ja toisella Truman Capoten äitiä Lillie Mae Faulkia.
VIDEO: Truman Capote Johnny Carsonin vieraana.
* *
Täytyy tunnustaa, että Feud: Capote vs. The Swansin ensimmäinen jakso jäi minulta ensimmäisellä kerralla kesken, mutta onneksi jatkoin sarjan katsomista. Kun sarjan maailmaan pääsee sisään, iltapäiväkännit kalliilla samppanjalla vievät mennessään.
Capoten riutuminen velkojen, parisuhdeväkivallan, alkoholismin ja kirjoittamisen välillä herättää sääliä. Hollanderin esittämä Capote on kertakaikkiaan niin kiehtova persoona, että hänen maneerinsa tarttuvat katsojaankin.
Monissa uusissa tv-sarjoissa on panostettu erityisesti näyttelijäntyöhön, jopa niin paljon, että itse tarina tuntuu jäävän jalkoihin. Feud: Capote vs. The Swans etenee viihdyttävästi ja loppuu koskettavasti, mutta jälleen kerran sarjassa on liikaa jaksoja. Kuusi olisi ollut riittävä määrä. Kun ideat loppuvat, tarina harhailee tarpeettomille sivupoluille ja punainen lanka katkeaa.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joensuun kaupunginteatterilta visuaalisesti upea ja intensiivinen tulkinta Ronja, ryövärintyttärestä
TEATTERI | Joensuun kaupunginteatterin tulkinta Ronja, ryövärintyttärestä on erinomainen. Itsetarkoituksellista viihdyttämistä voisi olla hiukan enemmän.
Terapeuttinen teatterielämys – arviossa Tarina tytöstä joka halusi olla valas
TEATTERI | Valkeakosken kaupunginteatterin suojissa esitettävä Tarina tytöstä joka halusi olla valas on herkkä ja ajatuksia herättävä kokonaisuus.
Liikkeellinen vaellus omaan ja toisen maailmaan – arviossa Teatteri Telakan Ombra
TEATTERI | Ari Nummisen liike on upean jatkuvaa, hypnoottista ja rauhoittavaa; Heidi Kiviharjun näyttelijäntyö intensiivisen koskettavaa.
Kun loppu on jo alussa – arviossa Kansallisteatterin ja Teatteri Siperian Leikin loppu
TEATTERI | Samuel Beckettin näytelmä näyttää olemisen mustan aukon. Toivottomuus ja kauhu yltävät koomiseen hahmojen kipuillessa mitättömyyden tilassa, jossa mitään ei tapahdu.