Michael Colville-Anderson ja Montreal. Kuva: Yle Kuvapalvelu
TELEVISIO | Yle Areenassa nähtävä Ihmisen kaupunki kuljettaa katsojansa tutustumaan siihen, miten Kapkaupungin, Mexicon ja Milanon tapaisissa suurkaupungeissa on onnistuttu ottamaan huomioon ihminen kaupunkisuunnittelussa – vai onko onnistuttu ollenkaan.
”Kapkaupunki on hyvä esimerkki siitä, että pelkkä hyvä tahto ei riitä asioiden muuttamiseen.”
ARVOSTELU
Ihmisen kaupunki
- Dokumenttisarja, 6 osaa.
- Tuotanto: DB Com Media, Kanada, 2018
- Katso: Yle Areena
Maat ja kaupungit ovat erilaisia, mutta suurkaupunkien ongelmissa on paljon samaa: asumisen kalleus, vaikeudet järkevän julkisen liikenteen ylläpidossa, eriarvoistuminen ja epätasa-arvo, rahan valta. Yle Areenan esittämä kanadalaissarja Ihmisen kaupunki (2018) tarjoaa erilaisia ratkaisuita näihin ongelmiin.
Matkaoppaana on kanadalais-tanskalainen kaupunkisuunnittelija ja kaupunkiliikenteen asiantuntija Mikael Colville-Andersen. Hän on asunut vuosia Kööpenhaminassa ja pitää sitä esimerkkinä ihmiselle hyvin suunnitellusta kaupunkiympäristöstä; Kööpenhaminassa polkupyöräily sanelee esimerkiksi enemmän kuin autoilu ja ihmisten mielipiteet otetaan oikeasti huomioon kaupunkisuunnittelussa. Arvokasta ja luultavasti harvinaista!
* *
Sarja alkaa Kapkaupungista, missä eletään edelleen 1990-luvun alussa loppuneen rotuerottelupolitiikan jälkeensä jättämissä kahleissa. Apartheidin perintönä surkeissa slummeissa asuu edelleenkin etupäässä köyhiä mustia ja värillisiä, keski- ja hyvätuloiset valkoiset asuvat Kapkaupungin sydämessä. Kapkaupunki on hyvä esimerkki siitä, että pelkkä hyvä tahto ei riitä asioiden muuttamiseen.
Apartheidin aikana rakennettiin kokonaisia kaupunkeja niin, etteivät valkoiset milloinkaan olisi joutuneet olemaan lähelläkään mustia ja värillisiä. Järjestelmän purkaminen on tarkoittanut myös kaupunkisuunnittelulle valtavasti töitä. Urakkaa konkretisoi hyvin esimerkki Kapkaupungin juna-aseman uudelleen järjestelystä. Pytinkiä ei ollut varaa rakentaa kokonaan uudelleen, sen sijaan kaikki aiemmin ihmisten liikkeitä toisistaan eristävät rakenteet muutettiin ihmisiä yhdistäviksi, jolloin vastaanhangoittelijatkin joutuivat tottumaan uuteen aikaan.
Erityisesti Kapkaupungin kohdalla jään miettimään, mitä kaikille niille kuvauksen aikaan rullanneille hankkeille mahtaa kuulua nyt muutamia vuosia myöhemmin. Väkivallan nitistämiseksi yhdessä hankkeessa entiset jengiläiset toimivat väkivaltaisessa naapurustossa väliintulijoina ja rauhanvälittäjinä. Toisessa projektissa mustien asuinalueilta palkattiin rakennusmiehiä keskiluokkaisille valkoisten alueille remppahommiin, jotta epäluulot puolin ja toisin hälvenisivät ja ansiomahdollisuudet kasvaisivat tasapuolisemmin. Yksi kansalaisjärjestö järjesti tyhjäksi jääneiden talojen valtauksia ja kunnosti niihin koteja heille, joilla ei vuokramarkkinoiden hintoihin ollut varaa.
Kotikaupungistaan Kööpenhaminasta Mikael Colville-Andersenilla on kuitenkin esitellä eräs aikoinaan hippihankkeena alkanut pilventuoksuinen utopia vuodelta 1971.
Niin vain Christianian vapaakaupunki juhli syyskuun lopussa 50-vuotisjuhlaansa, vaikka sitä on eri keinoin yritetty kukistaa – tai ainakin saada siirtymään muualle varsin arvokkaalta nykysijainniltaan.
* *
Ihmisen kaupunki vaatii katsojaltaan suurta kiinnostusta aiheeseensa, sen verran järkälemäinen saman aiheen ympäri pyörivä sarja on. Jaksojen rakenne on hyvin perinteinen: Colville-Andersen on asiantunteva ja ketterä opas, tarttuu ajoittain itsekin toimeen seuratessaan erilaisten hankkeiden etenemistä ja haastattelee oman alansa eksperttejä mutkattomasti ja aina suoraan asian ytimeen.
Jotenkin verettömäksi sarja kuitenkin jää sujuvuudestaan huolimatta. Mutta runsaasti sivistävää katsottavaa se tarjoaa ja olisi tietenkin hienoa, jos ainakin näiden asioiden kanssa työskentelevät ja päättäjät innostuisivat Ihmisen kaupungista.
Sarjassa on paljon hyviä ajatuksia esimerkiksi kaikkien suunnitelmien ankkuroimisesta niihin, joiden arkea ne koskevat. Ja että kaupungit ovat ihmisiä varten ja sen vuoksi niiden pitäisi olla ainakin sielultaan ihmisen kokoisia.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Harva uskoi että True Detective voisi mennä huonommaksi kuin sarjan toinen kausi – Night Country meni
TELEVISIO | HBO:n True Detective -maailmaan istutettu ja Night Country -alaotsikolla kulkeva sarjan neljäs kausi ei likimainkaan lunasta sille asetettuja odotuksia.
Ilmeet kiristyvät huippukeittiössä – arviossa BBC-sarja Boiling Point
TELEVISIO | Boiling Point jatkaa yhdellä otolla kuvatun, huippuravintolan keittiön stressaavasta illasta kertovan elokuvan ideaa viisiosaisen sarjan verran.
Turpiin vaan kokkaamaan – Fargo-tv-sarjan viidennellä kaudella miesten ja naisten roolit sekoittuvat
TELEVISIO | Alisteisia parisuhteita, vahvojen miesten ja vahvojen naisten yhteenottoja, kidnappaajia, tappajia, kostoa ja vinoutunutta ylpeyttä. Siinä Fargon viidennen kauden aineksia.
Pinnallista ja tyhjää vakavista ongelmista – arviossa dokumenttisarja Rikollispomot
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.