Kuinka päättyy oodi sähläykselle? Aikuiset-sarjan viimeinen kausi kärsii tähteiden lämmittelystä ennen flow-tilaa

Oona (Anna Airola) ja Arttu (Elias Salonen). Kuva: Hayley Le / Yellow Film & TV / Yle

Tarkkanäköinen ja häpeämätön draamakomedia Aikuiset on kiistaton kappale 2020-luvun yleisradiosivistystä. Ensimmäinen kausi ilmestyi vuonna 2019, ja nokkelat havainnot menestyksen merkityksestä ja cooleimmista asioista juuri tänään löysivät nopeasti tiensä niin nuorten kuin vähän pidemmälle aikuisuuteen ehtineiden sydämiin. Toinen kausi taas päättyi lievään cliffhangeriin, jossa päähenkilö Oona (Anna Airola) ei tiennyt, seurustellako tutun ja jalon ex-poikaystävä Kuisman vai jännittävän uuden naapurin Pesson kanssa.

Siksi kolmas ja viimeiseksi jäävä kausi onkin selvästi hankalan paikan edessä. Kuinka koostetaan selkeään ja faneja tyydyttävään loppuun sarja, joka on ollut rakkauskirje sähläämiselle?

Kauden alkua viritellään kiusallisen hartaasti. Oona ja hänen rinnallaan järkähtämättä bailaava bestis Arttu (Elias Salonen) tykittelevät niin tottuneesti näppäriä tiivistyksiä tunne-elämän ongelmistaan ja Instagram-antropologiasta, että se alkaa lopulta ällöttää. He ovat muuttumaisillaan sketsihahmoiksi, joilla on toki parin sanan hokeman sijaan nopeita kulttuuriviittauksia, mutta silti niin tutut jutut, että pahaa tekee. Jahkailevan alun jälkeen vieläpä päädytään lämmittelemään sittenkin samoja juonikuvioita uudestaan, ja parissa ensimmäisessä jaksossa vilahtelee juomapeliin riittävä määrä samoja naamoja kuin varmasti monen sosiaalisen median syötteessä. Saturaatiopiste ylittyy kaaressa ja huudon saattelemana.

Kuva: Hayley Le / Yellow Film & TV / Yle

Hetken ajan sarja tuntuu yrittävän tehdä parodiaa itsestään. Tunne on kyllä tallella, ja kun Oonan uusi cool tuttavuus haukkuu hänet pystyyn tai Artun salamarakkaus katoaa jäljettömiin, on helppo kokea raivokasta empatiaa. Rohkeiden isojen juonikuvioiden puuttuessa sivusekoilujen yltä draaman kaari on kuitenkin kuin parisuhteessa, jossa puhutaan ja pussataan, mutta kukaan ei tiskaa: lässähtävä loppu näyttää olevan lähellä.

Sen odotuksen Aikuiset onneksi pettää. Kauden puolivälissä flow-tila alkaa taas löytyä, ja kyky sanoa jotain uutta mutta samaistuttavaa palaa paikalle.

Kuva: Hayley Le / Yellow Film & TV / Yle

Viimeisissä jaksoissa uidaan jo syvällisissä vesissä. Oonan iänikuisen vaiheilun kautta kommentoidaan henkisen läheisyyden vaikeutta yllättävän kauniisti. Vaikka sarjan dialogissa on tottunut kuulemaan tölväisyjä ilmastopolitiikasta, feminismistä ja muista kuumista aiheista, sen puhe rakkaudesta ja ihmisluonnosta tuntuu yhtä rohkealta. Oonan lisäksi hänen isänsä (Ville Myllyrinne) tutuiksi käyneiden pökkelömäisyyksien äkillinen analysointi osuu keskelle taulua. Aikuiset ei pelkää kritisoida omia hahmojaan, vaikka nämä ovatkin tulleet katsojalle rakkaiksi.

Lopetus sopii sarjalle kuin kesäyön jatkot mattolaiturille. Se kokoaa langanpäät kauniisti, muttei liian siististi, ja sarja onnistuu kuin onnistuukin lopettamaan bileet ennen laskuhumalaa.

Eli Harju

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua