Oona (Anna Airola) ja Arttu (Elias Salonen). Kuva: Hayley Le / Yellow Film & TV / Yle
TELEVISIO | Rakastettu draamakomedia Aikuiset on viimeiseksi jäävällä kolmannella kaudella hankalan paikan edessä. Hetken ajan se tuntuu yrittävän tehdä parodiaa itsestään.
”Rohkeiden isojen juonikuvioiden puuttuessa sivusekoilujen yltä draaman kaari on kuin parisuhteessa, jossa puhutaan ja pussataan, mutta kukaan ei tiskaa.”
Tarkkanäköinen ja häpeämätön draamakomedia Aikuiset on kiistaton kappale 2020-luvun yleisradiosivistystä. Ensimmäinen kausi ilmestyi vuonna 2019, ja nokkelat havainnot menestyksen merkityksestä ja cooleimmista asioista juuri tänään löysivät nopeasti tiensä niin nuorten kuin vähän pidemmälle aikuisuuteen ehtineiden sydämiin. Toinen kausi taas päättyi lievään cliffhangeriin, jossa päähenkilö Oona (Anna Airola) ei tiennyt, seurustellako tutun ja jalon ex-poikaystävä Kuisman vai jännittävän uuden naapurin Pesson kanssa.
Siksi kolmas ja viimeiseksi jäävä kausi onkin selvästi hankalan paikan edessä. Kuinka koostetaan selkeään ja faneja tyydyttävään loppuun sarja, joka on ollut rakkauskirje sähläämiselle?
Kauden alkua viritellään kiusallisen hartaasti. Oona ja hänen rinnallaan järkähtämättä bailaava bestis Arttu (Elias Salonen) tykittelevät niin tottuneesti näppäriä tiivistyksiä tunne-elämän ongelmistaan ja Instagram-antropologiasta, että se alkaa lopulta ällöttää. He ovat muuttumaisillaan sketsihahmoiksi, joilla on toki parin sanan hokeman sijaan nopeita kulttuuriviittauksia, mutta silti niin tutut jutut, että pahaa tekee. Jahkailevan alun jälkeen vieläpä päädytään lämmittelemään sittenkin samoja juonikuvioita uudestaan, ja parissa ensimmäisessä jaksossa vilahtelee juomapeliin riittävä määrä samoja naamoja kuin varmasti monen sosiaalisen median syötteessä. Saturaatiopiste ylittyy kaaressa ja huudon saattelemana.
Kuva: Hayley Le / Yellow Film & TV / Yle
Hetken ajan sarja tuntuu yrittävän tehdä parodiaa itsestään. Tunne on kyllä tallella, ja kun Oonan uusi cool tuttavuus haukkuu hänet pystyyn tai Artun salamarakkaus katoaa jäljettömiin, on helppo kokea raivokasta empatiaa. Rohkeiden isojen juonikuvioiden puuttuessa sivusekoilujen yltä draaman kaari on kuitenkin kuin parisuhteessa, jossa puhutaan ja pussataan, mutta kukaan ei tiskaa: lässähtävä loppu näyttää olevan lähellä.
Sen odotuksen Aikuiset onneksi pettää. Kauden puolivälissä flow-tila alkaa taas löytyä, ja kyky sanoa jotain uutta mutta samaistuttavaa palaa paikalle.
Kuva: Hayley Le / Yellow Film & TV / Yle
Viimeisissä jaksoissa uidaan jo syvällisissä vesissä. Oonan iänikuisen vaiheilun kautta kommentoidaan henkisen läheisyyden vaikeutta yllättävän kauniisti. Vaikka sarjan dialogissa on tottunut kuulemaan tölväisyjä ilmastopolitiikasta, feminismistä ja muista kuumista aiheista, sen puhe rakkaudesta ja ihmisluonnosta tuntuu yhtä rohkealta. Oonan lisäksi hänen isänsä (Ville Myllyrinne) tutuiksi käyneiden pökkelömäisyyksien äkillinen analysointi osuu keskelle taulua. Aikuiset ei pelkää kritisoida omia hahmojaan, vaikka nämä ovatkin tulleet katsojalle rakkaiksi.
Lopetus sopii sarjalle kuin kesäyön jatkot mattolaiturille. Se kokoaa langanpäät kauniisti, muttei liian siististi, ja sarja onnistuu kuin onnistuukin lopettamaan bileet ennen laskuhumalaa.
Eli Harju
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Queer-nuoruus nurkkapöydässä – uutuussarja Limbo hulluttelee todellisuuden ja toiveiden välisellä kuilulla
TELEVISIO | Limbo-sarjassa juuri mikään ei ole pyhää ja varmaa on vain nolous. Draamakomedia kietoo nuorisoporukan valtakamppailuun alapäähuumoria ja yhteiskunnan kommentointia.
Halpisdokumentti yrittää aukaista itkuhanaa – arviossa Abba-dokumentti Edelliset 40 vuotta
TELEVISIO | Abba: edelliset 40 vuotta käy tiivistetysti läpi yhtyeen tarinan 1970-luvulta aina siihen, kun yhtye julkaisi 40 vuoden tauon jälkeen albumin nimeltä Voyage.
Ruotsalainen syyttäjä saa apua Somaliasta – arviossa Zaida Bergrothin ohjaama sarja Beledweynen etsivä
TELEVISIO | Sarja yhdistää rikosta, turvapaikanhakijajärjestelmän kritiikkiä, perhesuhteita, maahanmuuttajien hyväksikäyttöä ja ennakkoluuloja.
Ei Sademiehiä eikä nyyhkytarinoita – arvostelussa Ylen uusi Kirjolla-sarja
TELEVISIO | Seurantareality Kirjolla kertoo neljästä erilaisesta, erilaisessa elämäntilanteessa olevasta aikuisesta. Yhteistä heille ovat autismikirjon diagnoosi ja taito kertoa elämästään rehellisesti ja rikkaasti.