Markus. Kuva: Kalle Kataila
TELEVISIO | Seurantareality Kirjolla kertoo neljästä erilaisesta, erilaisessa elämäntilanteessa olevasta aikuisesta. Yhteistä heille ovat autismikirjon diagnoosi ja taito kertoa elämästään rehellisesti ja rikkaasti.
”Sarjaa katsoisi mielellään enemmänkin kuin kahdeksan jaksoa.”
Yle potkaisee autismitietoisuuden viikon käyntiin kahdeksanosaisella Kirjolla-sarjalla. Seurantarealityksi mainostetussa sarjassa seurataan Kirin, Topin, Juliuksen ja Markuksen elämää haasteineen ja haaveineen. Päähenkilöt ovat eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa, ja kertovat enimmäkseen itse, millaista heidän elämänsä on ja miten he kokevat autisminsa. Välillä kameran eteen istuvat myös heidän läheisensä.
Autismikirjo sanana viittaa siihen, että ei ole kahta samanlaista autistista ihmistä. Autismipiirteet voivat näkyä ihmisissä hyvin eri tavoin. Kirjolla-sarjassa todetaankin pariin kertaan, että kaikki autistit eivät ole esimerkiksi samanlaisia kuin Rainman-elokuvan päähenkilö. Lääkäreitä tai tutkijoita sarjassa ei haastatella, eikä autismia muutenkaan pyritä määrittelemään ulkoa päin. Tietysti osa erilaisuuden kokemuksesta syntyy silti itseä muihin verratessa.
Reality-tv genrenä ja sanana kalskahtaa kertakäyttöiseltä. Kirjolla-sarjaa tekisikin mieli kutsua hieman hienommin seuranta- tai vaikka henkilödokumentiksi. Se lähestyy aihettaan ihmiset edellä, ja siitä puuttuu kaikenlainen tosi-tv:n sensaatiohakuisuus. Vaikka sarjaa selvästi on ohjattu ja jaksoille välillä pyritty antamaan teemoja, sille ei ole rakennettu liian selviä puitteita valmiiksi.
Hyvältä henkilödokumentilta voi odottaa jonkin tavoitteen suuntaisesti toimivaa päähenkilöä, johon syntyy tunneyhteys, jonkinlaista juonta ja sisältöä palvelevaa muotoa. Kaikki nuo ruudut Kirjolla rastittaa vaivatta. Draaman kaari siinä ei ole elämää suurempi, mutta kaikki päähenkilöt ovat kiinnostavia. Heidän rehellinen, fiksu ja välillä hervottoman hauska tapansa kertoa elämästään ja ajatuksistaan nappaa mukaansa. Sarja on myös kuvattu kauniisti, mutta ei liian tulkiten, ja esimerkiksi dronea on käytetty perustellusti.
Sarjan aika- ja paikkarakenne sen sijaan tuntuu välillä hämmentävältä. Kohtauksia eri päähenkilöiden elämistä on leikattu varsin tiiviisti ristiin, ja niiden vaihdellessa parin minuutin välein tapahtumien seuraaminen on haastavaa. Kun yksi päähenkilö on ehtinyt ajaa ehkä muutaman minuutin vesiskootterilla, toinen on selvästi viettänyt jo useita tunteja Traconissa. Sillä välin kolmannen elämässä vaikuttaa vierähtäneen noin viikko.
Jos Kirjolla on hyvä henkilödokumenttisarjana, millainen se sitten on kuvana autismista? Se ei ainakaan esitä autismia supervoimana, inspiroivana haasteena eikä tragediana. Se ei tee kulunutta, yleensä ei-autististen kokemuksille perustuvaa jakoa autismin ”huonojen” ja ”hyvien” piirteiden välille. Autismista välittyvä kuva on kirjava, moninainen ja inhimillinen, ja sarjaa katsoisi mielellään enemmänkin kuin kahdeksan jaksoa.
Eli Harju
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Turpiin vaan kokkaamaan – Fargo-tv-sarjan viidennellä kaudella miesten ja naisten roolit sekoittuvat
TELEVISIO | Alisteisia parisuhteita, vahvojen miesten ja vahvojen naisten yhteenottoja, kidnappaajia, tappajia, kostoa ja vinoutunutta ylpeyttä. Siinä Fargon viidennen kauden aineksia.
Pinnallista ja tyhjää vakavista ongelmista – arviossa dokumenttisarja Rikollispomot
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
Kuoleman kolmio -sarja tarjoaa jännitystä ja karua 1990-luvun ajankuvaa
TELEVISIO | Kuoleman kolmio on Irlantiin sijoittuva isobritannialainen jännityssarja, jossa eletään vuotta 1996.
Suomi on queer, ja on ollut aina – mutta mitä se merkitsee?
TELEVISIO | Sateenkaarihistoriaa käsittelevä dokumenttisarja Suomi on queer lähestyy aihettaan aikajanan sijaan kuuden eri teeman kautta. Toteutukseen on selvästi laitettu aikaa ja rakkautta.