David Lynch kuvaa Inland Empirea (2006). Kuva: Yle
TELEVISIO | Ranskalainen tv-dokumentti sukeltaa David Lynchin uran vaiheisiin ja kertoo omaehtoisen ohjaajan taistelusta kohti taiteellista vapautta.
”Dokkari on oiva kompassi, jonka avulla lähteä suunnistamaan kohti punaisia verhoja.”
Viime vuonna valmistunut ranskalainen dokumentti David Lynchin maailma paketoi ohjaaja David Lynchin (1945–2025) uran napakkaan, tunnin mittaiseen pakettiin. Ohjaajalle itselleen ominainen surrealismi jätetään suosiolla taiteilijan teoksiin ja dokumentti lähestyy kohdettaan kronologisesti ja mutkattoman arvokkaasti.
Tunnin aikana dokumentti raottaa punaista verhoa hillitysti paljastaen maalaustaiteesta liikkuvaan kuvaan siirtyneen ja yksityiskohtiin pieteetillä panostavan neron, joka on loputtoman viehtynyt amerikkalaiseen unelmaan ja pikkukaupunkien idyllien takana häilyviin painajaismaisiin maailmoihin.
Laura Dern. Kuva: Yle
David Lynchin maailma on todellakin kiehtova ja kertomisen arvoinen. Vannoutuneille Lynch-diggareille uutta sisältöä ei juurikaan ole. Syvälliset analyysit, pohdinnat ja villit teoriat jätetään nekin suosiolla hardcore-faneille. Tähänkin maailmaan toki viitataan, mutta auto ohjataan äkkiä kielekkeeltä takaisin perustiedon highwaylle.
Parasta dokumentissa onkin suoraviivainen kerronta ja ytimekkyys. Äänen saavat Lynchin luottopakit Laura Dern, Kyle MacLachlan ja Naomi Watts. Vastaavanlaisille legendoja hehkuttaville amerikkalaisille dokumenteille tyypilliset kehuvat päät ja loputtomat julkkisvieraat loistavat poissaolollaan. Pohjavire on huomattavasti synkempi.
Kyle MacLachlan. Kuva: Yle
Näyttelijät kertovat elokuviinsa intohimoisesti suhtauneesta David Lynchistä vilpittömästi ja konstailematta. Matka rosoisesta ja niljakkaasti rutisevasta kulttiklassikko Eraserheadista aina Twin Peaksin suureen comebackiin jättää virittäytyneeseen tilaan ja suuntaamaan kaukosäätimen kohti Lynchin teoksia. Tiukan ajallisen raamin myötä paljon jää käsittelemättä (kuten Lynch-elokuvissa isoa roolia näyttelevä musiikki) ja teoksia ohitetaan (kuten ohjaajan ehkäpä lähestyttävin elokuva, erinomainen The Straight Story).
Dokumentti on vanhoille diggareille mainio pala virkistämään muistia ja tuleville diggareille oiva kompassi, jonka avulla lähteä suunnistamaan kohti punaisia verhoja.
Jani Tuovinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pyhimysäiti ja poikakolmikko – arviossa Ylen italialaissarja Aika ennen meitä
TELEVISIO | Italian pohjoiseen Friulian maakuntaan ja Torinoon sijoittuva perhesaaga liikkuu 1910-luvulta aina 1970-luvulle.
Kiireistä ja yksinäistä on tohtoriparan elämä – arviossa HBO:n sairaalasarja The Pittin toinen kausi
TELEVISIO | Lääkärit paahtavat kieli vyön alla antaakseen asiantuntevaa hoitoa päivystykseen rahdattaville potilaille. Tahti vain kiihtyy iltaa kohden eikä armoa anneta.
Gangstereita ja kilpahevosia – HBO:n klassikko-tv-sarja Luck kertoo elämästä laukkaradalla
TELEVISIO | Huikealla tähtikaartilla varustettu Luck oli televisioviihteen edelläkävijä, ja sarjan nopea nousu ja tuho oli valtava pettymys.
Star Warsia soramontulla – arviossa Martha Wellsin romaanisarjaan perustuva Murhabotin päiväkirjat
TELEVISIO | Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat -kirjasarja on todella suosittu, joten tietysti siitä on tehty myös tv-sarja. Mutta toimiiko sama konsepti tv-ruudussa?