Kuva: Rakastajat-teatteri
TEATTERI | Mirva Tolppasen kirjoittaman kantaesityksen aihe on mitä tärkein. Luontokato ja ilmastonmuutos etenevät ja kaikki ovat sen huomanneet.
”Jälleen kerran Rakastajien näytelmässä kiitosta ansaitsee nokkela ja hienosti toimiva lavastus.”
ARVOSTELU
Rakastajat-teatteri: Valhe
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Mirva Tolppanen
- Näyttelijät: Taina Silkkola, Sanna-Kaisa Patrikainen, Anna Kauno
- Ensi-ilta: Porin Studio-Hilkka 6.4.2024
17-vuotiaalla Valolla ei ole helppoa, kun vanhempina on kaksi hörhöä. Allu täyttää perheen kodin pelastettavilla luonnon eläimillä ja Kuisma yrittää olla järjen ääni, vaikka haluaakin muuttaa maailmaa. Koko perhe joutuu tuntemaan nahoissaan sen, miten muutosta vaativien niskaan kaadetaan kuraa.
Aihe on mitä tärkein. Luontokato ja ilmastonmuutos etenevät ja kaikki ovat sen huomanneet. Näytelmän perhe on nuorehko, sukupuolineutraaleista nimistä ja vaatetuksesta alkaen kuin prototyyppi ympäristöstään huolta kantavista ihmisistä.
Valhe kuvaa pitkästi ja välillä puisevasti luennoiden kaikkea sitä, mistä pitää olla huolissaan. Näytelmä herättää paljon ajatuksia ja huomioita maailmastamme, mikä on tärkeää teatterille kuin teatterille. Yksi mieleen tullut ihmetys on, miksi onkin niin, että ympäristöaktivistit herättävät niin paljon kiukkua ja jopa vihaa.
Jälleen kerran Rakastajien näytelmässä kiitosta ansaitsee nokkela ja hienosti toimiva lavastus. Studio Hilkka ei ole järin suuri, mutta pienillä keinoilla, kuten valokuvilla ja videoilla täydennettynä, työryhmä on saanut tilan toimimaan täydellisesti. Erityiskiitoksen ansaitsee myös Anna Kauno, joka esitti perheen nuorta Valoa; oli helppo uskoa tämän valinta siinä, miten yrittää ympäristökysymyksiin vaikuttaa.
Rakastajat-teatteri on viime vuodet tuonut näyttämölle erityisesti musiikkia, vierailevia stand-up–tähtiä ja muuta selkeästi kevyttä ja viihteellistä. Valhe on hieno lisä ohjelmistoon ja herättää toiveen siitä, että pelkästään viihteelle tämä kiitelty porilaisteatteri ei ole heittänyt.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä? Arviossa Sex – sukupolvia ja sukupuolia
TEATTERI | Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.