Voimaannuttava karnevaali aikuisille naisille – Korot kattoon on rytmitajuinen ja viihdyttävä spektaakkeli

Kuva: Joensuun kaupunginteatteri

Korot kattoon eli valmennusta ja viettelyksiä on tarkoitettu voimaannuttavaksi karnevaaliksi aikuisille, jo vähän elämää nähneille naisille. En siis kuulu kohderyhmään ja se tulee kohtalaisen selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun näyttelijät etähalailevat ”supernaisia” yleisössä. Tämä ei onneksi estä nauttimasta paikoin lähes absurdin teatterin rajoilla kolkuttelevasta vauhdikkaasta spektaakkelista.

Jos tälle pitäisi musiikin puolelta hakea genre, niin se on ilmiselvästi junttidisko. Toki sitä suorastaan alleviivataan hienolla tulkinnalla Erika Vikmanin Cicciolinasta, mutta koko spektaakkelin perushenkenä on jonkinlainen vähän villi, mutta silti keskiluokkaisen turvallinen irtiotto. Kontrastia voi hakea vaikkapa hiljattain Joensuussa nähdystä Metsä – The Forest Projectista, jonka voimaannuttavuus on roppakaupalla kumouksellisempaa niin sisällöiltään kuin toteutustavoiltaan.

Eva (Suvi-Maaria Virta) ja Marja-Leena (Maria Karhapää) ovat elämän kolhimia naisia, jotka etsivät onneaan kovassa maailmassa. Rahaongelmat hengittävät niskaan ja rakkauttakin olisi kiva löytää, mutta kompastuskiviä riittää matkalla. Tarina on löyhä ja jättää paljon tilaa hassuttelulle sekä paikoin uudelleensanoitetuille tulkinnoille tunnetuista hittibiiseistä.

Joensuun kaupunginteatterin vakiokalustoon kuuluvat Virta ja Karhapää tekevät upeaa, heittäytyvää työtä. Esimerkiksi roolien vaihto lennosta sujuu kitkatta samoin kuin muutkin siirtymät. Sekä kaksikon rytmi että dynamiikka on saatu hiottua Taava Hakalan ohjauksessa ja Kalle Pulkkisen koreografioissa tarkasti kohdalleen. Sekä Virta että Karhapää vieläpä laulavat hyvin ja käyttävät ääntään monipuolisesti.

Esimerkiksi Bonnie Tylerin Holding Out for a Hero, Maustetyttöjen Tein kai lottorivini väärin ja Antti Tuiskun Rahan takii ovat taitavasti valittuja biisejä, joista ainakin kaksi jälkimmäistä ovat tahoillaan myös herättäneet jonkinlaista kohua. Rahan takii on radiosta kuultuna etenkin puhkikuluneisuutensa takia rasittava kappale, mutta nyt se tulkitaan hienosti voimaannuttamisen ja lantionvapauttamisen hetkenä. Näyttelijät ja etenkin Niinivaaran lukion kasvatti Pulkkinen näyttävät olleen tässä kerrassaan tulessa.

Esitystilanteen absurdiutta korostavat teatterin tiukat koronavarotoimet ja esityksessä tämä osataan valjastaa hyvin käyttöön itse esityksen tehokeinoksi. Tavallaan esitys siis tuntuu alkavan jo siinä vaiheessa kun pitää kyltistä katsoa, että kumpaa puolta portaista on lupa käyttää jos haluaa pienelle näyttämölle. Henkilökunta opastaa visiirit päässä ja kumihanskat käsissään. Käsidesin haju leijuu ilmassa. Katsomossa penkit on aseteltu harvakseltaan ja sisään mennään hyvässä järjestyksessä vuoronperään.

Esityksessä tähän kaikkeen on jatkumona lavalle teipattu turvaraja sopivan matkan päässä yleisöstä. Paikkansa löydettyään tuntee oikeasti olevansa jo aika kaukana todellisuudesta. Tätä yleiseltä ilmeeltään ja äänimaisemaltaan melko ysärisiin tunnelmiin vievää esitystä se irtaantumisen tunne palvelee hyvin.

Tältä kesältä jäivät kesäteatteriesitykset näkemättä, mutta Korot kattoon paikkaa vajeen laskelmoidun tehokkaalla täsmäiskulla. Paremman sanan puutteessa tätä voisi kutsua äärimmäisen ammattimaiseksi tuotannoksi.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua