Ville-Veikko Valtanen. Kuva: Petteri Aartolahti

On selvää, että Ruhtinas Ahlström on paikallisesti hyvin tärkeä näytelmä. Walter Ahlström on vaikuttanut valtavasti siihen, millainen paikka Varkaus on. Varkauden teatterin johtaja Juha Vuorisen kirjoittama ja ohjaama näytelmä vuorineuvoksesta voidaankin nimetä merkittäväksi teatteritapaukseksi ennen kuin siitä on nähty kohtaustakaan. Ei se aivan odotuksia lunasta, mutta onnistuu kohtalaisesti.

Walter Ahlström (1875–1931) oli teollisuuspatruuna, taiteiden tukija sekä rohkeasti, ehkä välillä jopa hullunrohkeasti riskejä ottanut liikemies, joka kasvatti yhtiöstään suuren ja itsestään maan rikkaimpiin lukeutuvan miehen. Eniten näytelmästä saanee irti sellainen, joka on lukenut Sakari Siltalan teoksen Korkea peli – teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä (Siltala, 2023; lue Jukka Ahtelan kirjoittama arvio täältä), mutta eiköhän tarinassa pysy mukana muuutenkin.

Vuorinen ei ole onneksi lähtenyt rakentelemaan suurmieskulttia vaan Ahlström näyttäytyy inhimillisenä, välillä onnistuvana, välillä tunaroivana, epävarmuuksien vaivaamana ja oikeastaan aika tavallisena tyyppinä, joka sattumoisin on saanut hirvittävän paljon valtaa ja vastuuta eikä epäröi tarttua asioihin saati välttele konflikteja. Hän toisaalta tekee parannuksia työläisten oloihin ja toisaalta kutsuu sumeilematta lakonmurtajat paikalle kun työtaisteluja tulee.

Julia Virtanen, Ville-Veikko Valtanen ja Emil Kihlström. Kuva: Petteri Aartolahti

Päärooli on vaativa ja Ville-Veikko Valtanen ansaitseekin roolityöstään suitsutusta. Jäykän ja välillä toksisenkin suurliikemiehen rakosista pilkistelee syvästi inhimillinen herkkyys.

Kaksi muuta esitystä kannattelevaa roolia ovat Walterin äidin Evan ja vaimon Lillin roolit. Mirja Ryytty Evana ja Saara Saastamoinen Lillinä hoitavat tonttinsa kumpikin moitteettoman varmaotteisesti.

Ajankuva näytelmässä rakennetaan taitavasti. Näyttelijät saavat olemukseensa ajan henkeen sopivaa jäykempää, tiukemman etiketin ohjaamaa ilmaisua. Puvustus ja lavastus eivät varasta huomiota, mutta toimivat erinomaisesti.

Kuva: Petteri Aartolahti

Ruhtinas Ahlströmin ongelmat liittyvät dramaturgiaan. Vuorinen haluaa kertoa niin paljon, että ei saa sitä mitenkään soviteltua reilun kahden tunnin näytelmäänsä. Niinpä esitystä vaivaa jatkuvasti läpijuoksemisen tuntu. Aikoja ja paikkoja ilmoittavia mykkäelokuvista tuttuja tekstiplansseja ryöstöviljellään pahasti, sillä kohtauksia on valtavasti. Tämä on sääli, sillä elementteinä ne ovat sinänsä oikein hyvä ratkaisu eivätkä hyvin käytettyinä rasittaisi.

Häiritsevää on myös päähenkilön hyppääminen vähän väliä tarinaa jouduttavan kertojan rooliin. Ratkaisu on liian helppo ja tylsä.

Pitkin esitystä vilisee kaikenlaista kiinnostavaa, johon voisi tarttua, mutta dramaturgia ei sitä salli. Esimerkiksi Antti Ahlströmin, Walterin pojan kuolema käsitellään vain ohimennen. Walterin syrjähyppykin vain todetaan pikaisesti ja unohdetaan. Samoin moni muu tärkeältä tuntuva asia jää vain alaviitteeksi. Rajaamista ja valikointia olisi voinut tehdä selvästi rohkeammin.

Mirja Ryytty ja Ville-Veikko Valtanen. Kuva: Petteri Aartolahti

Näytelmän taustalla kummittelee myös sisällissodan varjo. Walter itse oli Ruotsissa maanpaossa sisällissodan aikaan, mutta hänen veljensä Rafael joutui punaisten surmaamaksi. Toisaalta valkoinen terrori oli Varkaudessa omassa mittaluokassaan.

Näytelmä ei valitse puolta saati ota kantaa. Hiukan rohkeammin olisi silti voinut paneutua siihen, kuinka jäykkä luokkayhteiskunta ja raju eriarvoisuus johtivat yhteiskuntarauhan romahtamiseen ja hirveisiin asioihin.

Kaikesta huolimatta näytelmä onnistuu sanoittamaan varkautelaisten yhteistä historiaa kiinnostavalla tavalla. Esityksessä ollaan siinä samassa konttorissa, jossa nyt toimii kahvila Keskuskonttori, jossa aiemmin päivällä kävin itsekin kahvilla. Teollisuushistoria läpäisee Varkaudessa muutenkin koko kaupunkikuvan.

Ongelmistaan huolimatta Ruhtinas Ahlström onnistuu sen verran hyvin, että sen katsoo vaivatta ja mielellään.

Pasi Huttunen

Ruhtinas Ahlström

• Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Vuorinen
• Lavastus Sami Härkönen
• Puvustus Sari Kirjavainen
• Valot Marko Etelärinne
• Äänet Jussi Heiskanen
• Kampaukset ja maskit Miia Immonen
• Tarpeisto Mirja Ryytty
• Rooleissa Pekka Johansson, Emil Kihlström, Jukka-Pekka Löhönen, Saara Saastamoinen, Ville-Veikko Valtanen sekä Jussi Immonen, Evita Pakkala, Tiina Ruutiainen, Mirja Ryytty, Julia Virtanen

Kantaesitys Varkauden teatterissa 14.11.2025. Esityksiä 24.4.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua