Arttu Ratinen. Kuva: Petteri Aartolahti
TEATTERI | Tamperelainen versio elokuvasta Loma rullaa aikakauden musiikin tahtiin ja vie katsojan nostalgiselle aikamatkalle lähes viidenkymmenen vuoden taakse.
”Osin turhankin nostalgiselle, ihan kaikki 1970-luvun kliseet eivät taivu tähän päivään.”
ARVOSTELU

Loma
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Ola Tuominen.
- Ensi-ilta: Viikinsaaren kesäteatterissa Tampereella 14.6.2023
Aimo Niemi (Arttu Ratinen) nousee koneeseen muiden matkalaisten kanssa ja ainakin osa katsojista tietää, että huonostihan tässä käy – tai hyvin, lopulta. Matka Innsbruckin olympialaisiin vaihtuu lomailuun Rodoksella. Näytelmän pohjana on Risto Jarvan elokuva Loma. Näyttämölle sen on sovittanut ohjaaja Ola Tuominen.
Eletään siis vuotta 1976, suomalaisten seuramatkojen määrä oli noussut rähjähdysmäisesti, mistä Jarvakin sai aiheen elokuvaansa.
Viikinsaaren Loma vie alusta alkaen oikealle vuosikymmenelle. 1970-luvun elänyt katsoja tunnistaa niin Kekkosen, vaateet kuin musiikin. Tunnistettavia ovat myös monet tavat, kuten taputtaminen koneen laskeutuessa. Tosin minä pääsin tutustumaan seuramatkoihin vasta seuraavalla vuosikymmenellä.
Aikakauden stereotyyppiset hahmot ja setämiesrepliikit sen sijaan vaivaannuttavat. En loukkaannu, enkä ahdistu, mutta Mikis Kalifakisin (Jarkko Tiainen) alleviivaa stereotyyppinen ”kreikkalaisuus” ei tällä vuosikymmenellä naurata. Pursuavat rintakarvat ja lipevä puhe ovat yksinkertaisesti tylsiä.
Moni kohtaus naurattaa, koskettaakin. Rakkaudestahan tässä lopulta on kysymys. Kysymys on myös nähdyksi tulemisesta, ihmisen tarpeesta tulla hyväksytyksi omana itsenään, vikoineen kaikkineen.

Viikinsaaren kesäteatterin Loma-näytelmässä viihdyttävät Laura Kuukkanen, Ilkka A. Jokinen, Anitta Ahonen, Annu Valonen, Jarkko Tiainen, Janne Viitaniemi, Birgitta Putkonen ja Arttu Ratinen. Kuva: Petteri Aartolahti
Näyttelijät ovat lavalla elementissään, kukaan ei floppaa. Muistan joskus kesäteatterissa kovasti jännittäneeni, miten näyttelijät selviytyvät. Onneksi nykyään ei todellakaan tarvitse, sillä näyttelijöiden ammattitaito on sitä luokkaa, että siihen ei tehoa edes rankkasade (jota onneksi ei nyt koettu ja toinen onni on, että katsojat ovat suojassa).
Esimerkkeinä nostan muutaman: Ensimmäistä kertaa kesäteatterin lavalle nouseva stand up -koomikko Anitta Ahonen on myös komedienne. Meille tamperelaisille televisiosta tutun Annu Valosen heleä laulusoolo ihastuttaa kuulijaa.
Viikinsaaren Lomassa ei kuulla Loma-elokuvan musiikki. Siellä kuullaan Irwiniä, Juicea, Frederikiä, Taiskaa. Siis ehtaa menneisyyttä. Jalka vispaa ja yleisö taputtaa rytmissä. Musiikista näytelmässä vastaa Janne Viitaniemi, joka on koko esityksen ajan lavalla soittimensa äärellä.
Dramaturgisesti Ola Tuominen on tehnyt onnistuneita valintoja. Elokuvan laajasta henkilögalleriasta oli poimittu olennaiset. Jännite hieman notkahteli paikoin. Esimerkiksi dramaattinen erehdys ja lomakohteen vaihtuminen olisivat ansainneet selkeämmän toteutuksen.
Kenelle siis suuntaan ärhentelyni? En edes tiedä. Ymmärrän aikakauden. Tiedän, että asenteet olivat mitä olivat, ja elokuvan käsikirjoitus on aikansa tuote tietenkin. Ehkä vain haluan unohtaa, miten noloja joskus olimme, ja Loma läväyttää nolouden silmille. Taidankin ärhentelyn sijaan kiittää työryhmää: olen jo parin päivän ajan pohtinut, mille voimme nauraa. Kertooko nauru hyväksynnästä vai hohotanko itseasiassa typerän asenteellisuuden suohon, kun kikatan Mikiksen karvoille?
Kiitän myös mukavasta illasta. Solahdin Rodokselle (jossa en muuten ole koskaan oikeasti käynyt), nautin musiikista, tosissaan tehdystä kepeän vakavasta kesäteatterista, joka tarjosi hyvää ja huonoa. Petri Ihanus hoiti kesäteatterin lavastukselliset haasteet perinteitä kunnioittaen. Valman (Annu Valonen) ja Karin (Jarkko Tiainen) kanoottiretki tyrskähdytti yleisöä. Puvustuksesta vastannut Emmi Vainio oli onnistunut löytämään kuoseja, jotka veivät sinne viidenkymmenen vuoden taakse.
Narua ja herkistymistä, pikkasen sitä vaivaantuneisuutta, tarjosi Loma Viikinsaaressa. Ei se turha reissu ollut. Siis se alkuperäinen Lomakaan.
Marja Aaltio
Loma
- Käsikirjoitus (Risto Jarvan elokuvan pohjalta) ja ohjaus: Ola Tuominen
- Rooleissa: Arttu Ratinen, Annu Valonen, Jarkko Tiainen, Birgitta Putkonen, Ilkka A. Jokinen, Anitta Ahonen ja Laura Kuukkanen
- Kapellimestari ja musiikin sovitus: Janne Viitaniemi
- Koreografia: Laura Kuukkanen
- Lavastus: Petri Ihanus
- Puvustus: Emmi Vainio
- Äänisuunnittelu: Jaakko Niemelä
- Äänitekniikka: Mirella Manninen
Ensi-ilta Viikinsaaren kesäteatterissa Tampereella 14.6.2023. Esityksiä 12.8. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereella ensi-iltansa saanut Hybristofilia palasi kaupunkiin viiden vuoden jälkeen – kaipasi syvyyttä
TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan kuulunut true crime -esitys vieraili Legioonateatterissa. Esityksen ikä alkaa näkyä.
Tanskalaiselokuvan pohjalta tehty ooppera järkyttää ja vaikuttaa – arviossa Kansallisoopperan Festen
OOPPERA | Festen on tiivis ja intensiivinen yhden vuorokauden kuvaus vakavaraisen perheen pinnan alle sukelluksesta, totuudenkieltämisestä ja sivuunkatsomisesta.
Haapajärven Elvis pelastui ja elää – arviossa Lahden kaupunginteatterin kantaesitys
TEATTERI | Haapajärven Elvis avautuu moneen suuntaan. Se kertoo myös suurista unelmista, jotka vaikeuksienkin jälkeen voivat toteutua.
Neljän voimakkaan naisen tarinat niputetaan taidokkaasti yhteen – arviossa Louhiteatterin Korkojen kopinaa
TEATTERI | Korkojen kopinaa nostaa esiin merkityksellisiä naisrooleja 20 vuotta täyttävän enolaisen Louhiteatterin historiasta.




