Tivoli vie suuriin tunteisiin. Kuva: Jari Kivelä

Asuin lapsuuteni kaupungissa, jossa ei ollut pysyvää huvipuistoa. Kenties tästä syystä kiertävä tivoli merkitsi jotain taianomaista. Tivoli pysähtyi kaupungissa aikansa, ja lähti sitten. Väliaikaisuus tuotti erityisen tunteen. Tätä ei voi saada milloin tahansa. Siksi on saatava sekä hattaraa, metrilakua että käytävä kaikissa vekottimissa.

Tivoli merkitsi asioita, jotka ovat ilmiasuaan enemmän, niissä yhdistyi aina usea yhtäaikainen aistikokemus – haju, maku, kutina mahanpohjassa – sekä ajatus siitä, ettei kaikkea ehdi ja voi kokea. Tivoli merkitsi tunnetta, se oli synonyymi hauskalle elämälle.

Tamperelainen Ahaa Teatteri on jo 50 vuoden ajan toteuttanut kiertävää esitystoimintaa kohderyhmänään lapset ja nuoret. Ahaan Tivoli – pieni näytelmä suurista tunteista on kuitenkin tällä kertaa toteutettu ainoastaan kotinäyttämölle Hatanpään valtatien alkupäässä.

Tivoli on osuva ympäristö näytelmälle tunteista. Kimmo Virtasen ohjaama ja kirjoittama esitys on sikäli salaa ovela teos, että katsoja voi sekä vapaasti kanavoida tunteitaan että myös pohtia suhdettaan oman elämänsä auktoriteetteihin, kuten vanhempiinsa.

Esityksen keskushahmo, Roosa Lehtisen esittämä Sofia on melkoisessa pulassa. Hänen äitinsä, jota esittää Reetta Hyreen, on niin pahasti eksyksissä tunteidensa kanssa, ettei salli niitä kenellekään muulle. Tunteet on taisteltava piiloon, koska kylmässä maailmassa on pärjättävä yksin. Perheen isä (Oskar Hartman) tukahduttaa tunteensa syömiseen. Retki Tivoliin toteutuu vain, jos Sofia hillitsee ilonsa.

On helppo arvata, että retki muuttaa asioita perheessä. Ihmeellisten kohtaamisten ja yllätyksellisten tapahtumien seurauksena tunteet tulevat ensin nimetyiksi ja sitten niille annetaan oikeus olla olemassa. Tapahtumiin ei ole tarkoituksenmukaista mennä tarkemmin, mutta niihin liittyvät klovni, taikuri sekä pehmohirvi, jota esittää Teemu Mäkinen.

Saako Sofia (Roosa Lehtinen) pitää pehmohirvensä Möttösen (Teemu Mäkinen)? Kuva: Jari Kivelä

Esitys on viehättävä kaikille aisteille. Puvut ja lavastus on toteutettu hauskasti ja kekseliäästi. Possujuna, maailmanpyörä ja kummitustalo näyttämöllistyvät uskottavasti. Esitys säilyttää kuitenkin riittävän abstraktion tason, jotta näyttämön maailman voi kuvitella itse.

Esityksen monipuolisen musiikin on säveltänyt Lauri Schreck. Suuri osa siitä on napakoita ja iskeviä lauluja, mutta sisältää myös aarianomaista tulkintaa.

Parasta esityksessä on sen ennakkoluulottomuus valittujen näyttämökeinojen suhteen. Se yhdistää pöhköyttä ja lämpöä periaatteessa äärimmäisen kolkkoon näkymään, sillä onhan tunteet täysin kieltävä äitihahmo jonkinlainen hirviö. Onneksi nykysaduissa vanhemmatkin oppivat.

Esitys ja erityisesti käsikirjoitus hyötyisi tarkemmasta hahmokuvauksesta. Nyt hahmot, erityisesti päähenkilö Sofian vanhemmat ja näissä tapahtuva muutos, ovat kuvattu suhteellisen karkeasti ja luonnosmaisesti.

Esitystä markkinoidaan sopivana 4-vuotiaasta eteenpäin, mikä on nähdäkseni juuri sopiva ikähaarukointi esityksestä nauttimiseen.

Aksu Piippo

* *

Tivoli – pieni näytelmä suurista tunteista

• Ohjaus ja käsikirjoitus: Kimmo Virtanen
• Musiikki ja äänisuunnittelu: Lauri Schreck
• Lavastus ja puvut: Alisha Davidow
• Valot: Antti Kauppi
• Koreografia: Timo Saari
• Näyttämöllä: Roosa Lehtinen, Oskar Hartman, Reetta Hyreen ja Teemu Mäkinen
• Ensi-ilta: Ahaa-teatteri 8.9.2021. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua