Teatteri 2.0 ja Kun kissakin kuoli aloin nauraa: Jos levoton sielu kaipaa terapiaa, tämä näytelmä tarjoaa aikamatkan mielenrauhaan

Petriikka Pohjanheimo Kun kissa kuoli aloin nauraa -näytelmässä. Kuva: Jonni Pantzar

Esityksen aikana pään sisälle laskeutuu rauha. Kun kissakin kuoli aloin nauraa on mielentila, tai ehkä jopa mielen tila, jossa merkitykset muuttavat muotoaan. Vaikka matkalla teatteriin auton mittaritauluun syttyy moottoritiellä ilmoitus Vika moottorijärjestelmässä, varaa huolto, en ole siitä kahden tunnin kuluttua kotimatkalla lainkaan huolissani, koska näytelmä on tehnyt tehtävänsä.

Vaikka moottori minut jättäisi myrsky-yöhön keskellä pimeää Murhasaaren siltaa Nokialla, ei minua mikään harmittaisi eikä pelottaisi.

Näytelmä puhuttelee ja nostaa mieleen päällimmäiseksi kysymyksiä, kuten missä olen ollut kaksikymmentä vuotta. Olenko esittänyt voimakasta vai olenko ollut heikko vahvan suojakuoren sisällä? Esittänyt kenelle: muille vai jopa itselleni? Kuka minut hyväksyisi, jos olisin vain todellinen minä?

Eeva-Liisa Mannerin runot kuljettavat Petriikka Pohjanheimon (vas.) esittämää yksin- tai vuoropuhelua siivittää Saija Raskullan äänimaaailma. Kuva: Jonni Pantzar

Päähenkilö käy omaa päänsisäistä keskusteluaan sekä vuoropuheluaan Eeva-Liisa Mannerin kanssa yleisön läsnäolevalla myötävaikutuksella. Lopulta tuntuu kuin yleisöä ei olisi läsnä ollenkaan, koska keskustelu onkin vaivihkaa siirtynyt pääni sisäpuolelle.

Ei voida puhua monologista, vaikka Petriikka Pohjanheimo puhetason äänimaisemaa yksin hallitseekin. Näyttämöllä näemme myös äänitaiteilija Saija Raskullan koko ajan. Merkittävät roolit tekevät myös äänityöntekijät; erityisesti lapsiäänet nostavat mieleen elävästi sen, miten olemme joskus sulkeneet itsestämme sen portin, jonka takana elämä nähdään kirkkain silmin.

Oli myös ihmeellistä kokea kosketuksen voima näytelmän tarjoamassa valossa. Kun näemme kosketuksen, saamme kuulla ja tuntea sanojen merkityksen tarkemmin.

* *

Puolitoista tuntia kuuluu kuin siivillä. Ei ihme, ettei ajankulua tajua, sillä Kun kissakin kuoli aloin nauraa vie katsojan parhaimmillaan henkilökohtaiselle aikamatkalle. Katsoessani täyteen myydyn Kellariteatterin yleisöä Tampereella olin varma, että yleisön joukossa monelle muulle kävi samoin.

Olimme onnekkaita, kun saimme nähdä juuri tämän esityksen koronarajoitusten aikaan, eikä vieressä istunut ketään outoa ihmistä. Tämä saattaa olla näytelmä, joka on parasta katsoa täysin yksin, jotta energia ei jakaudu oman penkin ulkopuolelle ollenkaan.

Kotimatkalla moottori ei jättänyt tuulen ulvontaan Murhasaareen, eikä edes myrsky noussut, vaikka ennuste niin oli povannut.

Marita Salonen

Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille sai kantaesityksensä 27.8.2021 Tampereen Työväen Teatterin residenssituotantona, paikkana TTT:n Kellariteatteri. Näytelmä on Teatteri 2.0:n ja Eeva-Liisa Manner -seuran yhteistuotanto. Se on osa seuran ohjelmistoa, jolla juhlistetaan runoilijan 100-vuotissyntymäpäivää (5.12.2021).

Petriikka Pohjanheimo onnistuu roolissaan häivyttämään rajan yleisön ja päähenkilön väliltä. Kuva: Jonni Pantzar

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua