Pia Piltz ja Marketta Tikkanen. Kuva: Maria Atosuo / Tampereen Teatteri
TEATTERI | Charlotte Brontën klassikkoromaanin toteutus Tampereen Teatterin päänäyttämölle on suurta teatteria. Kaikki pelaa saumattomasti: näyttelijätyö on huikeaa, lavastusratkaisu nerokas, esitys raikas ja ehjä.
”Nuoren naisen kasvutarinassa on jotain ikiaikaista. Esitys ei ole tomuinen, vaikka näytelmä pohjautuu Charlotte Brontën klassikkokirjaan, joka on kirjoitettu jo muinoisia aikoina, vuonna 1847.”
ARVOSTELU
Kotiopettajattaren romaani – Jane Eyre
- Ohjaus ja musiikki: Jussi Nikkilä
- Rooleissa: Marketta Tikkanen, Pia Piltz, Esa Latva-Äijö, Ritva Jalonen, Elisa Piispanen, Annuska Hannula, Antti Tiensuu, Matti Hakulinen
- Ensi-ilta: Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 20.10.2021. Esityskalenteriin tästä.
Tampereen Teatterin näyttelijöiden vahvuus ja ammattitaito on täydessä käytössä klassikkotarinan Kotiopettajattaren romaanin toteutuksessa.
Pääroolin kotiopettajatar Jane Eyrenä tekee Marketta Tikkanen. Hän on näyttämöllä koko ajan. Hänen Jane Eyrensä on raikas ja kuvaa hyvin päähenkilön vaihtelevia tunnetiloja.
Köyhää orpolasta kohdellaan kaltoin kasvattiperheessä. Lapsi yrittää hillitä levottomia tunteitaan, koska köyhänhän on oltava nöyrä, vaatimaton, kuuliainen ja näkymätön. Orpolasten koulukodista tuodaan näyttämölle se kaikkein nöyryyttävin kokemus.
Nuori nainen ei usko, että hän voi olla rakkauden arvoinen. Kaiken tyyneyden sisällä nuori nainen on levoton, kaipaa kaukomaille, elämään iloa, tapahtumia ja vaihtelua.
Jussi Nikkilän ohjaus on luonut kirkkaasti etenevän esityksen, joka ei liikaa selittele, vaan vie vauhdilla monen vuosikymmenen ajan tapahtumien läpi.
Koko esitys on suurta näyttelijäntyön juhlaa. Pia Piltzillä ei ole kuin pari repliikkiä, mutta hän ilmaisee ihmisen pimeitä puolia eleillään, tanssillaan ja ääntelyllään huikeasti.
Kartanon isäntänä (Herra Rochester) yrmyilee hienosti Esa Latva-Äijö, jonka elämän on pilannut rakastuminen nuoruuden huumassa viettelijättäreen.
Ritva Jalonen esittää kahta luonteeltaan aivan toisessa ääripäässä olevaa rouvastyyppiä, ilkeää rouva Reediä ja herttaista rouva Fairfaxia. Sen hän tekee ritvajalosmaisella laadukkuudella.
Elisa Piispanen, Antti Tiensuu, Annuska Hannula ja Matti Hakulinen vetävät uskomattoman määrän rooleja. Kaikki ovat taitavia ja heidän muuntautumiskykynsä loisteliasta.
Antti Tiensuun Pilot, Rochesterin koira, tuo esitykseen komiikkaa.
Lavastus on pelkistetty, mutta samalla nerokas. Rakennuksen ”puurunko” muuntuu näytelmän aikana moneksi ja kääntyy tapahtuminen tahdissa. Synkällä hetkellä sen kääntäminen lisää synkeyttä ja valoisammissa tunnelmissa se avautuu.
Ohjaaja Jussi Nikkilä on tehnyt myös esityksen musiikin. Se lisää tunnetta siitä, että esitys on ehjä.
Esitys saa miettimään, että Jane Eyre oli sangen peloton, vaikka hänellä oli huonot lähtökohdat. Hän uskalsi laittaa lehteen työnhakuilmoituksen ja pyrki elättämään itsensä.
Viktoriaanisessa yhteiskunnassa naisen ainoa paikka oli avioliitto, pois lukien taloudenhoitajat ja kotiopettajattaret. Hän uskalsi lopulta rakastua säätyluokissa paljon itseään korkeammalla olevaan kartanonherraan, hyljätä tämän olosuhteiden pakosta, lähteä tien päälle, kieltäytyä rakkaudettomasta avioliitosta lähetyssaarnaajaksi lähtevän nuoren papin kanssa ja palata monien tapahtumien jälkeen tasaveroisena kumppanina kartanonherran läheisyyteen.
Rakkaustarina on myös kartanonherran puolelta rohkea. Ikäeron puolesta Jane Eyre voisi olla hänen tyttärensä, hän on köyhä, alisteisessa asemassa palveluskunnan jäsenenä ja suorapuheinen. Lisäksi Herra Rochesterilla on menneisyys, hetken huuma, joka johti tragediaan.
Esityksen tunnetila vaihtelee synkeän painostavasta valoisaan. Kauhua on ripauksellinen mukana.
Itse tein sellaisen erehdyksen, että aloin lukea kellertäväsivuista Kotiopettajattaren romaania etukäteen. Se oli virhe. Pääsin sivulle 171. Vanhan romaanin tiheästi präntättyjä sivuja ei lue nopeasti ja tekstiä ei voi harppoa. Tulin näin pilanneeksi itseltäni yllätyksellisyyden. Melkein koko ensimmäisen puoliajan energiani meni siihen, että seurasin, miten näyttämön tapahtuman olivat menneet kirjassa. Osin oli jopa sanatarkkoja repliikkejä. Toisella puoliajalla vapauduin kirjan kahleista ja näyttämön tapahtumat tulivat yllätyksenä. Todennäköisesti luen kirjan loppuun, vaikka siinä on melkein 500 tiheää sivua.
Kirja ja näytelmä ovat kaksi eri asiaa, omia teoksiaan. Hyvän esityksen merkki on se, että se saa ajattelemaan. Tampereen Teatterin Kotiopettajattaren romaani saa miettimään feminismiä, rohkeutta elää omannäköistä elämäänsä yhteiskunnan kahleista ja ulkoa päin asetetuista säännöistä vapautuen.
Päivi Vasara
Tampereen Teatteri Kotiopettajattaren romaani – Jane Eyre
- Charlotte Brontën romaanin näytelmäksi dramatisoinut Polly Teale, suomennos Reita Lounatvuori
- Ohjaus ja musiikki: Jussi Nikkilä
- Lavastus ja pukusuunnittelu: takis
- Koreografia: Ingrid André
- Valosuunnittelu: Raimo Salmi
- Äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
- Rooleissa: Marketta Tikkanen, Pia Piltz, Esa Latva-Äijö, Ritva Jalonen, Elisa Piispanen, Annuska Hannula, Antti Tiensuu, Matti Hakulinen
- Kampausten, maskien ja peruukkien suunnittelu: Jonna Lindström
Ensi-ilta Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 20.10.2021. Esityksiä 19.5.2022 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.