Kuvat: Mitro Härkönen
TEATTERIKESÄ | Taisto Reimaluodon monologi Onnellisinta on olla onnellinen on näyttelijätyön ja tekstin yhteistä juhlaa. Tätä on teatteri, joka tekee hyvää.
”Reimaluodon tekstin käsittelyn taito on omaa luokkaansa. Hän näyttää olevan koko ajan uuden ajatuksen äärellä. Ikään kuin hän keksisi tekstin samalla hetkellä, kun hän sen sanoo.”
ARVOSTELU
Teatteri Avoimet ovet & Lahden kaupunginteatteri: Onnellisinta on olla onnelinen
- Ohjaus: Hanna Kirjavainen
- Käsikirjoitus: Taija Helminen
- Esitys: Teatterikesässä TTT:n Kellariteatterissa 4.–5.8.2022
Kun Taisto Reimaluoto tanssahtelee, loikkii ja sipsuttelee lavalla, suupielet nousevat automaattisesti ylöspäin. Hänestä huokuu vahvaa läsnäoloa, rauhaa ja tekemisen riemua. Hän on Eelis, tai Santtu. Hän on sitä miltä milloinkin tuntuu. Ja koko esityksen ajan kyllä tuntuu. Hyvältä.
Reimaluoto tuo näyttämölle valon, lempeyden, vallattomuuden ja huikeita ajatushyppyjä tekevän henkilön, jonka haluaisi asumaan luokseen.
Näyttelijä Taisto Reimaluodon 60-vuotisjuhlaesitys on upea monologi, jossa teksti ja näyttelijä ovat limittyneet saumattomasti yhteen. Se on esitys, jonka ei haluaisi koskaan päättyvän.
Kuva: Mitro Härkönen
* *
Esitys kertoo omaperäisestä ITE-taiteilijasta, ihmisrakkauteen perustuvaa ajattelua harjoittaneesta erakosta, Elis Sinistöstä (1912–2004). Se ristiinvalottaa Reimaluodon omaa elämää Sinistön elämään ja sommittelee kahden suuren elämänrakastajan kosmisen balettisoolon. Sinistö oli astrologi, rakentaja, balettitanssija, mietiskelijä, joogi, kansainvälinen tähti, majatalon isäntä, ufobongari ja pasifisti. Hän eleli itse rakentamassaan paratiisissa Villa Mehussa.
Samoin kuin kulkureille ja väsyneille matkustavaisille retriittiä elämäntyönään rakentanut Sinistö, Reimaluoto on esityksillään rakentanut levähdyspaikkaa katsojille huoahtaa valossa.
Kuva: Mitro Härkönen
* *
Lavastus on kiinnostava, kekseliäs, kaunis ja monitulkintainen häkkyrä, jota voi työntää tai vetää, sinne pääsee ja sieltä pääsee ulos. Siellä voi kiikkua ja liikkua. Siellä voivat kivet roikkua ja barbit istua kukkaruukussa.
Taija Helmisen moniulotteinen teksti on filosofinen, hauska, viisas ja luovasti loikkiva kokonaisuus, joka tuo eteemme lintujen laulun, vihreän elämänmuodon ja rakkauden ihmiseen.
Reimaluodon tekstin käsittelyn taito on omaa luokkaansa. Hän näyttää olevan koko ajan uuden ajatuksen äärellä. Ikään kuin hän keksisi tekstin samalla hetkellä, kun hän sen sanoo. Siinä on yhtä aikaa äärimmäistä herkkyyttä ja valtavaa voimaa.
Jos haluat nostattaa seroniinitasoasi luonnonmukaisesti, menee teatteriin. Ja ennen muuta mene katsomaan Taisto Reimaluodon hehkua.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itseen kirjoitettu kertoo samaistuttavan tarinan työväenluokkaisesta lähimenneisyydestä – arviossa TTT:n ensi-ilta
TEATTERI | Itseen kirjoitettu on taidokkaasti näytelty kertomus juurilleen palaavasta älykköpojasta. Teoriapitoinen tarina irvailee itselleen ja suuntaa peilin katsojan naamaan.
Tampereen isot teatterit ovat unohtaneet lapset – onneksi Valkeakoskella tehdään teatteria suurella sydämellä myös lapsille
TEATTERI | Yllättävän ajankohtainen Pekka Töpöhäntä näyttää, että pahaan ei pidä vastata ilkeydellä vaan hyvällä; siis ilolla, laululla, tanssilla, hymyllä ja huumorilla.
Helsingin Kaupunginteatterin Hildur nojaa näyttelijäntyöhön ja huumoriin
TEATTERI | Satu Rämön kansainväliseksi ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäisen osan näyttämösovitus on kuin kotonaan Arena-näyttämön intiimiydessä.
Pikkuteatteri onnistuu mahdottomassa: sisällissodan kauhuista voi löytää valoa ja toivoa – arviossa Veriruusut
TEATTERI | Kangasalla nähdään jotain ainutkertaista – lasten ja nuorten teatteri esittää kuolemaan kulkevan hamekaartin viimeiset kuukaudet.