Kuva: Riikka Hurri

Ellinooran kappale muutaman vuoden takaa on koskettanut monia nuoria, uskon. Kun nuoret naiset tällä hetkellä ovat ahdistuneempia kuin koskaan THL:n viimeisten tutkimusten mukaan ja jo yläasteikäisistä joka neljäs on jonkinlaisen tuen tarpeessa, ei lapsillamme todellakaan mene hyvin.

Lapsillamme? Pitäisikö ”niitä” nyt koko kansakunnan paapoa, vaikka ovat syntyneet kultalusikka suussa ja netti taskussa?

Kun seuraa eläinleikki-keskustelua netissä ja siitä tehtyjä juttuja, voi kuulla varmistimen poistuvan.

Lasten ja nuorten halu vaihtaa leikinomaisesti identiteettiä eläimeksi tuntuu nyt käyvän monien hermoille.

Ei mitään eläinpelleilyjä enää tähän sota-ahdistukseen ja ilmastonmuutoskriisiin!

Saunan taakse ja nappi otsaan, niin sairaat eläimet armahdetaan.

Voi ihmistä. Ettekö te hyvät ihmiset leikkiä ymmärrä, animoitumista ja toisen nahkoihin sukelluksen syvintä ydintä? Näytteleminen ja toisen esittäminen on ollut kautta aikain ihmisen sielunelämän paras pehmuste minun ja maailman välille.

* *

Toisaalta kun katselen näitä nykyperheitä, joihin yhä useammin kuuluu kaksi aikuista ja kolme suurikokoista koiraa kuonokoppineen, olen surullinen.

Mikä käsitys meillä on elämän tarkoituksesta ja jatkumisesta?

Onko olemassa enää ymmärrystä sukupolvien ketjusta, vanhemmuuden vaivoista ja iloista, perheyhteyden turvaa ja toivoa antavasta lenkistä?

Kuulostan varmaan konservatiivilta ja sitä olenkin, mutta koirani ei kaipaa minua kahdenkymmenen vuoden päästä eikä tuo hoivakotiin savumuikkuja.

Otto Henriksson Viemäri-Rottana haluaa paremman maailman. Kuva: Riikka Hurri

* *

Joensuun kaupunginteatterin nuorille ja kiertuetoimintaan tehty, Merja Pennasen työryhmineen koostama Meille käy hyvin on syksyn komeimpia avauksia nuorten kanssa käytävään keskusteluun.

Ei siinä ole mitään tajunnanräjäyttävää, niitä voi ostaa kadulta myös Joensuussa.

Sen sijaan esitys puhuu juuri sillä kielellä millä nuoret nyt puhuvat.

Se kieli menee useimmiten somen suodattimen läpi, jollei rankkasada vihapuheena toisen niskaan.

Somen kautta kuitenkin kangistavaa yksinäisyyttä kokeva ihminen pääsee sentään kertomaan itsestään anonyymina.

Niin puhuu somessa tarinan tyttökin, lauluja väsäävä ja Turrina, pehmoeläinhahmona cosplay-tapahtumaan menosta haaveileva yksinäinen.

Regina Launivuo, Otto Henriksson, Petteri Rantatalo ja Samu Stenberg tekevät kukin monta roolia ja hahmoa, mikä on aina katsojan ja näyttelijän etu.

Kun venyy moneen, näyttelijäntaidot pääsevät hienosti koetukselle ja katsoja nauttii vaihdoista.

Otto Henriksson, Regina Launivuo, Petteri Rantatalo ja Samu Stenberg muodostavat vahvan ensemblen. Kuva: Riikka Hurri

* *

Ollaan jossakin ja pelataan rooleilla. Niinhän nuoret nykyään. Lähdetään vähemmän liikkeelle, sillä kaikki on käden ulottuvissa.

Viemäri-Rotta ja Kimmo Kimalainen sentään haluaisivat oikeasti menestyä ja pelastaa maailman.

Siksi he ovat pitchaamassa itseään rahamassin päällä istujille, näille diilereille.

Rotta ja Kimmo eivät ihan vakuuta valitsijoita, mutta yritys ei pääty tähän.

Esitys surffailee kekseliäästi eri tasoilla ja teemoissa.

Neliseinäinen läpikuultava sermi aukeaa ja sulkeutuu, muuttuu videotaustaksi, kodiksi ja somealustaksi, uutisscreeniksi ja James Bondin tekoihin.

Aina on jokin show tai peli käynnissä, Bondilla nyt varsinkin. Pitäisi purkaa tuokin punaa hehkuva tikittäjä.

Tarinaa tai pikemminkin näkökulmia pallotellaan näppärästi yksinkertaisen nerokkaan lavastuksen kautta.

Nautin aina, kun kaikesta esillä olevasta otetaan kaikki irti. Livevideointi istuu tähän tekemisen tapaan myös hyvin.

Regina Launivuo laulaa esityksen vahvaa sanomaa. Kuva: Riikka Hurri

* *

Tarinan nuoret löytävät toisensa ja toivon. Isäkin saa suunvuoron.

Merja Pennanen on näytelmällään herkästi etulinjassa siinä, miten teinit voivat löytää myös teatterin.

Regina Launivuon lauluissa on upeasti sanomaa, ihon alle tulkittuina ja niin täydesti läsnäollen, että itkettää.

Ehkä maailma ei sittenkään pala.

Juuri te, tulevat aikuiset, olette elokapinoinenne herättäjiä ja tulevaisuuden toivo.

Mutta silloin pitää murtaa omat padot ja lähteä liikkeelle vaikuttamaan.

Ei raakkutuhoistakaan kukaan olisi ollut moksiskaan, jolleivät nuoret biologit olisi sattuneet paikalle tekoa tallentamaan.

Anne Välinoro

Lue Merja Pennasen haastattelu täältä.

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

Meille käy hyvin

• Käsikirjoitus työryhmä
• Ohjaus Merja Pennanen
• Lavastussuunnittelu Kaisu Koponen
• Pukusuunnittelu Soile Tarvainen
• Valosuunnittelu Asko Heiskanen
• Äänisuunittelu Antti Männikkö
• Lavalla Otto Henriksson, Regina Launivuo, Petteri Rantatalo ja Samu Stenberg

Ensi-ilta Joensuun kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 4.9.2024. Esityksiä 1.2.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua