”Nuorille on palautettava toivo takaisin”, sanoo Joensuun kaupunginteatterin palkkaama yhteisötaiteilija Merja Pennanen

Merja Pennanen. Kuva: Merja Ala-Haavisto

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti

Merja Pennanen on yhteisötaiteilija.

Ai siis mikä? Kulttuurialalle on putkahdellut uusia ammattinimikkeitä viimeisen parinkymmenen vuoden ajan tuon tuosta.

On projektikoordinaattoreita, kuraattoreita, yleisötyöntekijöitä ja monialaosaajia.

Se on vain hyvä. Kun pienissä taideyhteisöissä kaikkien pitää osata kaikkea roudauksesta lavasterakentamiseen ja esiintymiseen, kirjoittamiseen ja markkinointiin, taidot karttuvat väkisin ja käytännön työssä.

Merja Pennasella on vankka koulutus takanaan Helsingin Metropoliasta teatteri-ilmaisunohjaajaksi.

Hän on toiminut myös läänintaiteilijana, ohjaajana, kuraattorina, teatterinopettajana ja Maakuntaliiton Kulttuurista hyvinvointia -hankeen projektipäällikkönä Pohjois-Karjalassa.

Pennanen on ensimmäinen ammattiteatteriin palkattu yhteisötaiteilija Suomessa.

Nyt Joensuun kaupunginteatterissa on meneillään kolmas työsopimus vuodesta 2013.

Tähän mennessä takana on useita merkittäviä hankkeita, joilla on löydetty teatterille uusia yleisöjä ja tekemisen tapoja.

Joensuun teatteri toimii Eliel Saarisen Joensuun kaupungintaloksi suunnittelemassa kivirakennuksessa torin laidalla. Kuva: Anne Välinoro

Toivon palautus

Joensuun kaupunginteatterissa syyskuun alussa ensi-iltansa saaneen Meille käy hyvin -tarinan kirjoittamisessa ja tekstin tuottamisessa ovat olleet mukana näyttelijät ja aiheen antajina nuoret ja paikalliset kestävän kehityksen toimijat.

Teatterilaiset ottivat yhteyttä myös paikalliseen Lumimuutos-osuuskuntaan ja saivat siltä arvokasta tilannetietoa ilmastonmuutoksesta ja luonnon tilasta.

– Paikalliseen Whisper-nuorisotilaan järjestettiin miitti, jossa 16–20-vuotiaat kertoivat elämänsä sen hetkisestä tilanteesta, peloista ja toiveistaan, Pennanen kertoo.

– Monia painoi oma yksinäisyys ja tulevaisuus. Ilmastonmuutos kuului jylynä kaiken taustalla. Miten tässä meille käy? Onko aihetta perhehaaveisiin ja kumppanin löytymiseen, työpaikkaan ja omaan kotiin?

Teatterirakennus on täynnä jugendtyylin yksityiskohtia. Kuva: Anne Välinoro

Moni tuntui kaipaavan myös esikuvia, jotka osaisivat tehdä asiat toisella tavalla kuin somessa roikkuen ja epätoivoon taantuen.

Whisperissä toimii päiväsaikaan myös koulupudokkaiden ryhmä, jolta saatiin omia näkökulmia tekstiin.

Työryhmä kertoi nuorisotilassa myös teatterintekemisen perusteista, omasta työstään ja kannusti nuoria teatteriharrastukseen nuorisotilan harrasteparkissa.

– Joillekin se oli ensimmäinen kontakti ammattiteatteriin.

Joensuun kaupungissa on 75 000 asukasta jo koko maakunnassa asukkaita kaksinkertainen määrä.

Torni-kabinetissa pienen näyttämön vieressä on parhaillaan ITE-taiteilija Virpi Erosen Mimik-valokuvanäyttely kuvaparein. Kuva: Anne Välinoro

Henkiinjäämiskysymys

Joensuun teatterilla on alueteatterivastuu ja se kiertää maakunnassa.

Meille käy hyvin -näytelmä kiertää, mutta suurin osa esityksistä on historiallisessa, Eliel Saarisen suunnittelemassa kaupunginteatterirakennuksessa torin laidalla.

– Onhan se valtava arvo, että alueella on oma pysyvä teatteri rakennuksineen. Meidän on löydettävä sille käyttäjät jatkossakin. Siksi on myös etsittävä uusia teatterintekemisen tapoja ja nuoret ja lapset yleisöön, Pennanen miettii.

Seuraavaksi hän ohjaa Sotta Pyttynen -lastennäytelmän.

Lue arvio Meille käy hyvin -näytelmästä täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua