Pauliina Hukkanen ja Miia Nuutila. Kuva: Tampereen Teatteri
TEATTERI | Jopa pienessä sievässä pikkujoulun iloksi ja työnantajan kustannuksella satunnaisesti teatterikatsomoon päätyvät ihmiset ansaitsisivat parempaa.
”Tekstissä ehkä on joitain aineksia naurujen irrotteluun, mutta viimeistään kappaleen ohjaamattomuus tekee mahdottomaksi viihtyä sen parissa.”
ARVOSTELU
Terapian tarpeessa jälleen
- Käsikirjoitus: Sari Havas
- Ohjaus: Samuli Reunanen
- Rooleissa: Miia Nuutila ja Pauliina Hukkanen
- Esitys: Tampereen Teatterin Frenckellissä 1.11. Vielä 21.11. ja 23.11.2022.
Kaikki teatteri ei voi olla hyvää. Silti se jotenkin masentaa, kun päätyy joskus katsomaan ihan silkkaa huttua.
Sari Havaksen kirjoittama Terapian tarpeessa jälleen on ehkä ajateltu vetonaulaksi pikkujoulukauteen ja etenkin naisvaltaisten työpaikkojen firmakemuihin. Mutta jopa pienessä sievässä esitystä katsomaan menevät ja harvoin teatteriin eksyvät katsojat ansaitsisivat parempaa.
Esitys on jatko-osa viitisen vuotta sitten tehdylle Terapian tarpeessa -komedialle, jossa Havas näytteli itse Pauliina Hukkasen kanssa. Jatko-osassa Hukkasen pariksi on pestattu tv:stä tuttu Miia Nuutila.
Aiheena ovat keski-ikäisten naisten erilaiset vaivat, suhdesurut ja ehkä vähän ilotkin. Terapeuttina yrittävä Aila ja opettaja Kaisa tapaavat sattumalta toisensa muutaman vuoden tauon jälkeen ja jatkavat ahdistustensa päivittämistä. Juoneksi tätä lähtökohtaa ei kuitenkaan ole saatu työstettyä.
Esitys on määritelty genreltään musiikkikomediaksi. Hauska se ei ole, ja mukaan huitaistut laulut eivät kulje kuin paikoitellen.
* *
No, otetaan sen verran takaisin, että tekstissä olisi ollut joitain aineksia naurujen irrotteluun, mutta viimeistään kappaleen ohjaamattomuus tekee mahdottomaksi viihtyä sen parissa.
Näytteleminen oli pääosin ylinäyttelemistä ja kiusaannuttavan kliseistä. Juuri kun luulee, että alemmaksi ei voi mennä, ympätään esitykseen vielä savolaisille muka huvittavasti vinoileva kulunut kesämökkisketsin tapainen.
Tampereen ensimmäisessä esityksessä tiistaina toki myös naurettiin ja taputettiin sekä kehuttiin kappaletta väliajalla, mutta suuri osa yleisöstä tuntui enemmän jäätyvän kuin lämpenevän.
Kyseessä oli toki vierailunäytäntö, mutta silti hämmentää, että Tampereen Teatterin päättäjät olivat halunneet ottaa tämän tuotteen ohjelmistoonsa.
Tähän asti suurin pettymys minulle syksyn tamperelaisessa tarjonnassa on ollut Tampereen Työväen Teatterin Paljon melua pizzasta -komedia. Nyt se löysi alittajansa.
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itseen kirjoitettu kertoo samaistuttavan tarinan työväenluokkaisesta lähimenneisyydestä – arviossa TTT:n ensi-ilta
TEATTERI | Itseen kirjoitettu on taidokkaasti näytelty kertomus juurilleen palaavasta älykköpojasta. Teoriapitoinen tarina irvailee itselleen ja suuntaa peilin katsojan naamaan.
Tampereen isot teatterit ovat unohtaneet lapset – onneksi Valkeakoskella tehdään teatteria suurella sydämellä myös lapsille
TEATTERI | Yllättävän ajankohtainen Pekka Töpöhäntä näyttää, että pahaan ei pidä vastata ilkeydellä vaan hyvällä; siis ilolla, laululla, tanssilla, hymyllä ja huumorilla.
Helsingin Kaupunginteatterin Hildur nojaa näyttelijäntyöhön ja huumoriin
TEATTERI | Satu Rämön kansainväliseksi ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäisen osan näyttämösovitus on kuin kotonaan Arena-näyttämön intiimiydessä.
Pikkuteatteri onnistuu mahdottomassa: sisällissodan kauhuista voi löytää valoa ja toivoa – arviossa Veriruusut
TEATTERI | Kangasalla nähdään jotain ainutkertaista – lasten ja nuorten teatteri esittää kuolemaan kulkevan hamekaartin viimeiset kuukaudet.