Miia Selin ja Johannes Korpijaakko. Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Neiti Marple ja tuijottava katse on mystinen murha, jonka Samuli Reunanen on ohjannut piinaavan jännittäväksi.
”Eleineen ja koko olemukseltaan Selin on loistava ja vangitsee katsojan.”
ARVOSTELU
Neiti Marple ja tuijottava katse
- Ohjaus: Samuli Reunanen
- Rooleissa: mm. Miia Selin, Esme Kaislakari, Johannes Korpijaakko, Kristiina Hakovirta
- Ensi-ilta: Tampereen Työväen Teatteri 6.11.24
Neiti Marple ja tuijottava katse (The Mirror Crack’d from Side to Side, 1962) on yksi Agatha Christien eniten versioiduimpia jännitysnäytelmiä. Teoksesta on tehty useita filmatisointeja ja tv-sovituksia. Tampereen Työväen Teatterille teoksen ohjannut Samuli Reunanen pitää etuoikeutenaan päästä tämän työn kautta tutustumaan neiti Jane Marpleen, leikkiä ja harjoitella hänen maailmassaan.
Neiti Jane Marple (Miia Selin) on nyrjäyttänyt nilkkansa ja pakotettu kutimensa kanssa nojatuoliinsa. Virkeälle ikäneidolle tilanne on tylsistyttävä.
Pirteä nuori palvelija Cherry Baker (Esme Kaislakari) on saapunut kotiavuksi Neiti Marplelle. 1960-luvun maalaiskylä saa vieraakseen Hollywood-tähden Marina Greggin (Petra Ahola) ja kokonaisen elokuvatuotannon.
Suuri tapaus herättää pienen kylän eloon. Glamour kuitenkin himmenee Greggin järjestämillä cocktail-kutsuilla dramaattisesti, kun tapahtuu murha.
Ylikomisario Dermot Craddock (Johannes Korpijaakko) saa oudon ja mutkikkaan murhan tutkittavakseen. Vaikka häntä hiukan kismittää Neiti Marplen ainainen puuttuminen rikostutkimuksiin, Dermot silti kääntyy läheisen tätinsä puoleen.
Piristysruiske nyrjähtäneen nilkan potemiseen saa Janen välittömästi pureutumaan tapaukseen osuvilla ja napakoilla kysymyksillään. Neiti Marplella on kyky nähdä asioita pintaa syvemmälle. Hän tunnistaa ihmisten menneisyydestä kumpuavia menetyksiä ja syvällä piileviä suruja.
Agatha Christien romaaneille tyypillisesti ihmisten välille löytyy matkan varrella yllättäviä yhteyksiä ja erinäisiä johtolankoja tarjotaan katsojalle ratkaisun avaimeksi. Neiti Marple ja tuijottava katse etenee koukuttavasti, eikä esitys tunnu reilusti yli kahden tunnin mittaisena pitkältä.
Miia Selin on Neiti Marplena löytänyt itsestään Agatha Christien luoman lämpimän ja herttaisen, mutta napakan ja nokkelan harrastajaetsivän. Eleineen ja koko olemukseltaan Selin on loistava ja vangitsee katsojan. (Lue Ritva Arpolan tekemä Selin-haastattelu täältä.)
Johannes Korpijaakko on ylikomisariona omaksunut hyvin sekä aikakauden että Christien tarinoiden poliisien tyypillisen ja välillä turhauttavan osan. Esme Kaislakari on ihanan pirskahteleva kotiavustaja Cherry Baker.
Petra Ahola on Marina Gregginä uskottava filmitähtidiiva, jonka tunnetilat vaihtelevat sulavasti laidasta laitaan. Mieleen jäi myös Mika Honkasen Cyril Leigh, joka oli kuin ei olisikaan ja yritti tulla huomatuksi ja kuunnelluksi vaimonsa murhan silminnäkijänä.
Näytelmä vei mukanaan ja loppuaratkaisuahan ei kyennyt johtolangoista huolimatta arvaamaan. Niin sen pitää rikoskirjallisuudessa ollakin.
Lavastus on erinomainen. Vaihdot Neiti Marplen kodista elokuvan kuvauspaikaksi ja Greggin palatsiksi ovat osa näytelmää. Ohjaaja Samuli Reunanen saa katsojan kääntämään huomionsa aina oikeaan paikkaan, sinne missä tarinaa kulloinkin kerrotaan.
Kuvaukset elokuvastudiolla oli toteutettu hienosti projisoimalla tapahtumat näyttämön isolle kankaalle kuin elokuvaksi.
Reunanen on luonut työryhmänsä kanssa jännittävän, viihdyttävän ja Agatha Christien tekstiä kunnioittavan näytelmän.
Irmeli Heliö
irmeli.helio[at]gmail.com
Neiti Marple ja tuijottava katse
- Alkuperäisteos Agatha Christie
- Dramatisointi Rachel Wagstaff
- Suomennos Juho Gröndahl
- Ohjaus Samuli Reunanen
- Lavastussuunnittelu Aili Ojalo
- Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
- Valosuunnittelu Juha Haapasalo
- Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa
- Kampausten ja naamioinnin suunnittelu Sari Rautio
- Rooleissa Miia Selin, Esme Kaislakari, Johannes Korpijaakko, Kristiina Hakovirta, Mika Honkanen, Kaisa Sarkkinen, Petra Ahola, Jari Ahola, Maiju Saarinen, Pihla Pohjolainen, Juha-Matti Koskela
Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 6.11.2024. Esityksiä 10.5.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.
Musiikki on mahtava voima – Vexi Salmen ennen julkaisemattomat tekstit soivat Hämeenlinnan lauluillassa
MUSIIKKI | Terveisin Vexi -lauluiltaa voi suositella kaikille, jotka haluavat hetkeksi paeta pahaa maailmaa humoristisen ja koskettavan musiikin äärelle.
Kuopion kaupunginteatterin Marie Antoinette on nihilistinen, mutta näyttää ja kuulostaa aivan upealta
TEATTERI | Kuopion kaupunginteatterin Marie Antoinette viihdyttää, vaikka ei sano mitään mistään. Sen ihmiskuva on hyvin kyyninen.
Kyyti ihmisyyden kysymyksiin – arviossa Kimppataksi
TEATTERI | Kimppataksi on riemastuttava happening, joka tuottaa katsojille ja esiintyjille yhteistä iloa. Se pistää myös miettimään miten pienistä asioista ihmisen onnen hetket muodostuvat.