Kuvat: Tampereen Työväen Teatteri
TEATTERI | Nelituntinen näytelmä kertoo tarinan kolmesta saksalaisveljeksestä mutta ei mitään The Lehman Brothers -yhtiön romahduksesta tai syksyn 2008 markkinakriisin opetuksista.
”Perustarina on hieno, ja se on kerrottu hyvin. Laajempi yhteiskunnallinen pohdintakin on mukana, mutta paikka paikoin se pitää pinseteillä kaivaa sokkeloisen sukusaagan eri kerroksista.”
ARVOSTELU
Lehman-trilogia
- Ohjaus: Davide Giovanzana
- Rooleissa: Jussi Lehtonen, Juha Sääski, Timo Torikka, Maija Ruuskanen
- Ensi-ilta: 24.2.2022 Tampereen Työväen Teatteri, Eino Salmelaisen näyttämö. Esityksiä 24.3. asti Esityskalenteriin tästä.
Kun esityksellä on mittaa kuin Wagnerin oopperoilla – 4 tuntia kaksine väliaikoineen – ja aihekin kuin Jumalten tuhosta, odotukset nousevat korkealle.
Nyt varmaan talousjärjestelmällemme tehdään täydellinen ruumiinavaus ja taudinmäärittely oireen mukaisine hoito-ohjeineen – erityisesti ajalle syyskuun 2008 jälkeen, jolloin Lehman Brothersin konkurssi järisytti koko kapitalistista maailmanjärjestystä.
Ehei. Mutta tuon romahduksen juuria kyllä rakennetaan huolellisesti kolmen tunnin ja kolmen vartin verran. Tunti vähemmän ei olisi karsinut tarinasta mitään oleellista.
Vasta viimeisen 15 minuutin aikana bitit, dollarit ja kurssikäyrät vilisevät näyttämöllä ja silmissä päättyäkseen näyttelijän ilmoittamaan huimaan kliimaksiin: ”Tuosta hetkestä kului kahdeksan kuukautta yrityksen konkurssiin.”
Tässäkö tämä nyt sitten oli?
* *
Vaatteista rahan myyntiin
Stefano Massinin Lehman-trilogiaa voi katsoa kahdella eri tasolla.
Perustarina on kertomus kolmesta saksalaisveljeksestä, jotka perätysten emigroituivat Yhdysvaltoihin vuodesta 1844 alkaen ja perustivat nimeään kantavan sukuyhtiön. Toisella tasolla seurataan nykyisen raha- ja maailmantalouden muodostumista ja sen vaikutuksia yksilöön ja yhteiskuntaan.
Perustarina on hieno, ja se on kerrottu hyvin. Laajempi yhteiskunnallinen pohdintakin on mukana, mutta paikka paikoin se pitää pinseteillä kaivaa sokkeloisen sukusaagan eri kerroksista.
Hayum (Henry), Mandel (Emanuel) ja Mayer Lehmanin yhtiö aloitti vaatteista ja puuvillasta, laajeni rautateiden ja Panaman kanavan rahoittajaksi ja myi lopulta rahaa. Suvun miehet – viimeisimpänä Bobbie Lehman – johtivat toimintaa vuoteen 1969 saakka.
Samana vuonna pankkiin rekrytoitiin Richard Fuld. Vuonna 1994 hänestä tehtiin toimitusjohtaja, joka ei kaihtanut tai pelännyt jyrkkää riskinottoa.
”Talousviisaat” videolla
Lehman Brothersin loppukiihdytys yhtenä maailman vaikutusvaltaisimpana sijoitusyhtiönä kesti vuoteen 2007. Yritys teki tuolloin vielä neljän miljardin dollarin voitot, ja osakkeen arvo kävi yli 86 dollarissa.
Jenkkien oma subprime-asuntolainojen markkinakriisi oli kuitenkin liikaa. Lopulta kilometritehtaalle passitettiin 25 000 työntekijää ympäri maailman.
Tästä Lehman-trilogia ei kerro mitään. Eikä siitä, mitä yhtiön kohtalosta mahdollisesti laajemmin opittiin.
Näytelmässä kyllä nähdään puhuvia päitä tyyliin Syksy Räsänen, Maria Pettersson, Seppo Honkapohja ja Sixten Korkman, mutta heidänkin ”talousviisautensa” on tämän näytelmän kontekstissa melko kevyellä pohjalla.
Ainakin Richard Fuldille kävi hyvin. Hän perusti vuonna 2016 Matrix Private Capital Group -nimisen varainhoitoyhtiön, joka palvelee rahakkaita yksityishenkilöitä ja yhteisöjä.
* *
Näyttelijät heittäytyvät
Minulta kesti puoli tuntia näytelmän alusta sopeutua Lehman-trilogian esitystapaan, jossa näyttelijät selostavat omien ja toistensa elämää. Kaikki tehdään huolellisesti toistaen ja rautalangasta vääntäen. Mutta kun tuon kynnyksen yli pääsi, esitys alkoi maistua. Siitä kiitos kuuluu Jussi Lehtoselle, Juha Sääskille ja Timo Torikalle sekä musiikista ja äänisuunnittelusta vastaavalle Maija Ruuskaselle.
(Mies)näyttelijöiden into ja jälki on tämän esityksen varsinainen suola. Ruuskasen osuus jää taustalle – vähän kuten naisten osuus taloudessa muutoinkin.
Lehtonen, Sääski ja Torikka heittäytyvät innosta puhkuen reilun puolentoista vuosisadan mittaiseen sukuyhtiön historiaan. Henkilöhahmot vaihtuvat sulavasti lennosta, mutta vahva perusvire vie itse tarinaa eteenpäin kuin junaa.
Heittäytyminen on hyvin fyysistä – montakohan minuuttia putkeen Sääski jaksaa stepata ympäri näyttämöä ja siinä vaiheessa vieläpä, kun Lehmanin veljesten vaiheita seurataan jo neljättä tuntia!
Hienot näyttämösuoritukset auttavat katselijaa sisäistämään tarinaa, jonka voisi varmasti kertoa ja esittää paljon kuivakkaamminkin.
Tässä Teatteri Metamorfoosin, Espoon Kaupunginteatterin, Kansallisteatterin ja TTT:n yhteisesti tuottamassa ja toteuttamassa esityksessä siitä ei todellakaan ole pelkoa.
Kari Pitkänen
Lehman-trilogia
- Näytelmä: Stefano Massini
- Ohjaus: Davide Giovanzana
- Rooleissa: Jussi Lehtonen, Juha Sääski, Timo Torikka, Maija Ruuskanen
- Sävellys ja äänisuunnittelu: Maija Ruuskanen
- Valot: Pietu Pietiäinen
- Videot ja haastattelut: Joona Pettersson
- Lavastus ja pukusuunnittelu: Tinde Lappalainen
- Tuottaja: Luc Gérardin
Esitykset Tampereella
- Tekninen päällikkö: Mika Lehtinen
- Näyttämötekniikka: Antti Lauttamäki (vastaava), Hannu Alanen, Kari Koskiranta
- Valo- ja videotekniikka: Tero Koivisto
- Äänitekniikka: Kyösti Kallio
- Kuiskaaja/tekstitys: Juha Äystö
- Järjestäjä: Piia Mäki
- Tuottaja: Heidi Kollanus
- Apulaistuottaja: Anu Lassila
Esitykset Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä. Esityksiä 24.3.2022 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.