Juha Koljonen ja Marja-Liisa Turunen. Kuva: Sami Hakkarainen

Talo, Taina Westin kirjoittama ja vuonna 2023 Kansallisteatterissa kantaesitetty näytelmä on lämminhenkinen, juureva ja luotaa realistisesti elämän koviakin paikkoja. Näytelmä asettuu Louhitalolle aivan erinomaisesti.

Tarmo on yksinäinen kylänmies ja Riikka maailmaa nähnyt, kansainvälistäkin menestystä saavuttanut näyttelijä. Riikka saapuu kylälle ostamaan isoisänsä aikanaan rakentamaa rintamamiestaloa, jota Tarmo on myymässä. Kaupat tehdään ja kaksikko välille alkaa muodostua syvenevä ystävyys.

Nostalgia on merkittävä osa näytelmän lumovoimaa, mutta samalla muistin epäluotettavuus tuodaan useassa kohtaa ilmi. Myyttiseen, vanhaan ja parempaan aikaan siis suhtaudutaan kriittisestikin kuten käytännössä aina syytä on. Kaksikon muistot esimerkiksi Riikan isoisästä ovat hyvin erilaiset ja siitäkin on erimielisyyttä, kuka on ottanut heistä vanhan valokuvan.

Rankkojakin asioita tulee vastaan ja niitä käsitellään sellaisella maanläheisellä lämmöllä, joka muistuttaa, että tällaisia me ihmiset tässäkin älyttömässä ajassa olemme. Ystävyyden siteitä ei murra erimielisyys eivätkä vastoinkäymiset. Näytelmän eetos on toivoa antava, mutta tarina ei ole naiivi.

Epäluuloa herätti ennen esitystä se, että Marja-Liisa Turunen sekä ohjaa että esittää Riikan roolin. Tällainen tuplarooli johtaa usein ongelmiin sekä ohjauksessa että roolityössä. Nyt näiltä ongelmilta säästytään käytännössä kokonaan. Turunen tekee heittäytyvän, koskettavan ja ilmeikkään roolin. Juha Koljonen Tarmona tekee yhtä vakuuttavaa työtä miehenä, jonka sydän läikkyy jatkuvasti pidättyväisyyden muurin yli. Kaksikon välllä kulkevat lavalla niin kipinät kuin rauhassa virtaava lämpökin upeasti.

* *

Louhitalolla avaruutta riittää ja näytelmissä, joissa porukkaa on lavalla paljon se tulee tarpeeseen. Nyt mietin, että oliko kahden ihmisen näytelmää tarpeen levittää niin laajalle vai olisiko pienemmän tilan rajaaminen lavastuselementeillä riittänyt. Osa tärkeistä kohtauksista oli vähän oudosti kaukana sivussa. Salin pylväätkin peittivät välillä hankalasti näkyvyyttä.

Esityksen alkupuolen rytmi on turhankin kiihkeä ja täyteenahdettu. Saman huomion teki Kulttuuritoimituksen Anne Välinoro myös Kansallisteatterin Talo-esityksestä. Sen luoma kiireen tuntu sopii huonosti tunnelmaan ja tarinaan. Onneksi tahti pian rauhoittuu ja näyttelijät saavat ansaitsemansa tilan. Kenties dramaturgia olisi esityksen venymisen uhallakin kaivannut vielä hiukan työtä. Nyt esitys kestää noin tunnin ja vartin eikä väliaikaa ole.

Talon teksti on vahva ja ikääntymisen teemat sopivat hyvin ikääntyvään maakuntaan. Näytelmästä löytää silti nuorempikin helposti samaistumispintaa. Ennen kaikkea Louhiteatterin versiossa lumoaa upea näyttelijäkaksikko.

Pasi Huttunen

Talo

• Käsikirjoitus: Taina West
• Ohjaus: Marja-Liisa Turunen
• Lavastus: Työryhmä
• Puvustus: Tarja Männistö-Laakkonen
• Esitystekniikka: Työryhmä
• Rooleissa: Marja-Liisa Turunen, Juha Koljonen

Ensi-ilta 9.2.2025. Esityksiä 9.3. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua