”Kaikille laulan, kunnes ne laulavat mukana” – arviossa Nätyn ja TeaKin Tiikeriooppera

Ilona Karppelin, Heidi Finnberg ja Väinö Lehtinen. Kuva: Kari Sunnari

Tiikerioopperan taustatiedoissa kerrotaan, että teokseen on etsitty materiaalia niin menneisyydestä kuin nykyajastakin, arkistoista, muistoista ja haastatteluista, samoin kirjallisuudesta, musiikista ja taiteesta. Näytelmässä on kyse fiktiosta, joka saattaa olla totta; se on sukellus 1970-luvun Suomen Teatterikouluun, jossa aate ja taide taittavat peistä.

Uniarts-sivuston jutun mukaan Tiikerioopperan käsikirjoittaja ja laulujen sanoittaja Sara Koiranen (TeaK) on poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen. Hän on myös opiskellut poliittista historiaa, ja häntä kiinnostavat edelleen aatteiden sisäiset ristiriidat. Koiranen kertoo tuovansa esiin näytelmän aikakauden poliittisen ilmapiirin ja sen luoman kireyden, mutta pyrkivänsä samalla eri näkemyksien monipuoliseen esittämiseen. Tiikeriooppera liittyy Koirasen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun dramaturgian kandityöhön.

Samaisella Uniarts-sivustolla kerrotaan Tiikerioopperan ohjaajasta, TeaKin maisterivaiheen opiskelijasta Bálint Barcsaista. Unkarilaisena hänellä on täysin erilainen näkökulma kommunismiin kuin 1970-luvun suomalaisilla taistolaisilla, joiden aate ja sen merkitys olivat Barcsaille ennestään tyystin tuntemattomia. Barcsain kotimaassa on eletty historian saatossa pitkään kommunistisen diktatuurin varjossa, kun taas hänen näkemyksensä mukaan Suomessa ihmiset valitsivat aatteensa ja uskoivat siihen.

Tulkitsen Uniartsin artikkelia niin, että tuohon ajanjaksoon uppoutuminen, jolloin kommunismi on ollut Suomessa joillekin silkkaa idealismia eikä arjen taakkaa, on ollut ohjaaja Barcsaille kiinnostava mutta yllättäviä asioita esiin nostanut kokemus. Barcsai toteaa artikkelissa, että Unkarissa 1970-luvulla usko kommunismiin oli täysin hiipunut.

Ilona Karppelin, takana Sonja Arffman ja Heidi Finnberg. Kuva: Kari Sunnari

* *

Yleisön asettuessa Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa paikoilleen, näyttämöllä (muka) lopetellaan alkulämmittelyä hypellen ja venytellen ja ääniharjoituksia tehden ja ollen kuin nuoria näyttelijänalkuja miltei miltä vuosikymmeneltä tahansa. Lava täyttyy soittimista, ja alkamassa on aikamatka 1970-luvulle nostalgisin sävelin. Osa katsojista haikeutuu Prahan keväästä – ja menneestä omastaan. Tiikerioopperaa varten sävelletty uusi musiikki on Vertti Korkin.

Sekä Tampereen nätyläiset että Helsingin TeaKin näyttelijäopiskelijat musisoivat reippain ottein ja laulu raikaa kuten pitääkin. Vain aivan esityksen ensihetkinä tuntuu, että he näyttelevät näyttelijäopiskelijoita, mutta pian he solahtavat aidonoloisiksi roolihenkilöikseen. Tosin nämä roolihenkilöt ovat enimmäkseen eksyksissä itsensä kanssa, vaikka itsevarmaa teeskentelevätkin. Ihmisenä olemisen kerrostumat vain kasaantuvat ja ahdistavat oloa, kun poliittinen jargon valtaa alaa nuorten opiskelijoiden mielissä.

Muualta – lue: maalta – Helsinkiin teatterikouluun pyrkimään tulleet ja sinne sisään päässeet tempaistaan oitis mukaan jo totiseen taistolaiseen piiriin. Hei, muistatteko entiset nuoret: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!

Ja nyt alkaakin näyttää siltä, että opettajat ovat oppilaiden kehityksen esteinä, joten heitä aletaan savustaa ulos. Teatteritaide tarvitsee muka poliittista selkärankaa ja yhteiskunta totaalista muutosta. Jalkoihin jäävät myös ne, jotka haluaisivat vain ja ainoastaan oppia näyttelemään, saada siitä ammatin ja päästä työhön teatterin lavalle eivätkä mihinkään puhujanpönttöön palopuheita pitämään.

Musiikki on merkittävä osa Tiikerioopperaa. Kuva: Kari Sunnari

* *

Tiikerioopperan nimen takana on Sara Koirasen kuulema tositapaus siitä, miten näyttelijäopiskelijoiden on ollut tuolloin takavuosina valittava, haluaako olla tiikeri vai sontiainen. Tiikeri rohkea, sontiainen mitätön. (Tosiasiassa tiikeri pysyttäytyy reviirillään, mutta sontiainenpa voi mestarisuunnistajana taittaa matkaa minne ikinä haluaa. Sitäpä ei provosoivaa valintaa vaatinut teatteriope tiennyt!)

Näytelmän tiikeri-teemaa varioidaan unkarilaisen Agnes Snekszerin (MOME-taiteen ja muotoilun yliopisto, Budapest) animaatioin. Välillä tiikerin raidat liukenevat vedessä huojuvan kasviston sekaan ja välillä ne muuttuvat ahdistaviksi kaltereiksi.

Soittoon ja lauluun puhkeilevassa Tiikerioopperassa mielenkiintoisinta on seurata tarinan kuuden teatterikoululaisen keskinäisiä suhteita ja aikuistumisen asteita. Riittääkö rohkeus irrottautua vai kulkeako tylyn ja ilottoman joukon mukana jonkin päälleliimatun ja saavuttamattoman tavoitteen perässä omat unelmansa unohtaen? Maailma kun ei kuitenkaan muutu paremmaksi kaikkia samaan muottiin pusertamalla. Kirkasotsaisuus alkaa väsyttää, kuuluu huokauksia: eikö voitaisi joskus vain olla.

Näytelmän henkilöt tempoilevat ja kipuilevat kukin tavallaan, he mukautuvat tai piiloutuvat poliittisen sanoman taakse. Toiset kääntyvät kohti ja toiset pois. Jotkut uskovat, jotkut jäljittelevät, jotkut pettyvät. Pelkkä joukossa julistaminen ei muuta utopiaa todeksi, väärää oikeaksi eikä köyhää rikkaaksi. Yhteinen unelma voi murtua ja suomukset pudota silmiltä. Niin käy Tiikerioopperassakin.

Saara Mänttäri, takana Heidi Finnberg. Kuva: Kari Sunnari

* *

Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelman eli Nätyn 3. vuosikurssin sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun eli TeaKin 2. vuosikurssin opiskelijat ovat taitavia. Tässä yhteisessä opintoprojektissaan Tampereen Työväen Teatterin kanssa he osoittavat valmiutta teatteriuteen ihan ilman liehuvia lippujakin!

Tiikerioopperan nuorten naisten kehityskaaret ovat uskottavia. Toki jotkin henkilöhahmot ovat tyypitellympiä kuin toiset. Karjalan murretta aluksi puhuva Sisko (Ilona Karppelin, Näty) luopuu murteestaan, mutta ei päämääristään. Hänellä on sisäänrakennettuna terve itsetunto, joka saa matkan varrella kolhuja. Hän on tullut Teatterikouluun oppimaan, eikä anna periksi.

Irma (Saara Mänttäri, Näty) on kaunis pyrkyri, mutta ei ihan pahinta laatua. Pankinjohtajan tyttärenä hän on kuitenkin halveksittava porvari. Jännitettä synnytetään sillä, että kaikkein äänekkäin, itsevarmoin ja määrätietoisin taistolaisuuden äänitorvi Ulla (Heidi Finnberg, TeaK) ihastuu Irmaan, ja Irma Ullaan. Suoraselkäisen, mutta Irmalle roolitöistä kateellisen Siskon mielestä se on pelkkä peliliike.

Leena (Sonja Arffman, TeaK) on toimissaan kuin virkaintoinen opettaja tai reipas partiolainen, korjaan, pioneeri. Näytelmän lopussa, päästessään vierailemaan valioryhmän mukana Leningradissa, ihaillun naapurimaan todellisuus lyö häntä lujaa. Järkytys on suuri ja mahdoton käsittää. Leena on uskonut valheeseen.

Ulla pysyy yhä jyrkän taistolaisessa kannassaan, mutta jokin hänessä paljastaa, että hän on tainnut tietää tai aavistaa asioista enemmän kuin muut, mutta ei aio myöntää sitä.

Tiikerioopperan nuorukaisten roolit ovat viitteellisemmät. Vincent Kinnunen (Näty) viihtyy pianon ja runouden parissa. Hän herättää lauluillaan tyttöjen kiinnostuksen, muttei osaa edetä siitä mitenkään. Päässä soivat vain sävelet. Otsikon fraasi ”kaikille laulan, kunnes ne laulavat mukana” on juuri hänen mantransa.

Kömpelönä, vähän hömelönä mutta harmittomana (sittenkin laskelmoitua?) rumpujen takojana on Väinö Lehtinen (TeaK). Kukaan ei ota häntä oikein tosissaan, mutta huvittavasta maskotista hän kyllä käy. Strategia se on sekin.

Nämä TTT:n Kellariteatterissa Tiikerioopperaa esittävät näyttelijäopiskelijat ovat onnistuneet punomaan rooleihinsa persoonallisia vivahteita. Esitys on tehty aistit herkkinä. Alun nuoruuden intomieli ja ryöppyävät tunteet vaihtuvat kipeiden kokemusten myötä realistisemmiksi. Silmien avautuminen tuo mukanaan surua ja pettymyksiä, mutta myös uusia alkuja. Aikuistuminen on juuri sitä. Elämää opitaan elämällä.

Ritva Alpola

Tiikeriooppera

• Näytelmäkirjailija & laulujen sanat Sara Koiranen (TEAK)
• Ohjaus Bálint Barcsai (TEAK)
• Lavastus- ja pukusuunnittelu Asta Paretskoi (TEAK)
• Valosuunnittelu Elli Kujansuu (TEAK)
• Äänisuunnittelu Vertti Korkki (TEAK)
• Animaatiot Ágnes Snekszer (MOME, Budapest)
• Tuottaja Taru Huokkala (Näty)
• Tuottaja Heidi Kollanus (TTT)
• Apulaistuottaja Anu Lassila (TTT)
• Rooleissa Ilona Karppelin (Näty), Vincent Kinnunen (Näty), Saara Mänttäri (Näty), Sonja Arffman (TEAK), Heidi Finnberg (TEAK), Väinö Lehtinen (TEAK)
• Ohjaavat opettajat lavastus- ja pukusuunittelija Pirjo-Liiri Majava (TTT), valosuunnittelija Jaakko Sirainen (TTT), Hili Iivanainen (ohjaajantyö), Mikko Bredenberg (näyttelijäntaide), Antti Puumalainen, Eero-Tapio Vuori (TEAK), Samuli Hytönen (NÄTY), Liisa Ikonen (TEAK)

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 3.4.2024. Esityksiä 18.3. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua