Kuva: Teatteri Jurkka
TEATTERI | Nätystä juuri valmistuneet Sofia Smeds ja Inke Koskinen ovat käsikirjoittaneen ja ohjanneet Maria Jotunin novelleihin perustuvan näytelmän, jossa he myös näyttelevät. Tulos on hykerryttävän mainio.
”Yhteiset kokemukset kahvittelun merkeissä ovat unenomaisia hetkiä.”
ARVOSTELU
Kun on tunteet
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Smeds ja Inke Koskinen
- Näyttelijät: Sofia Smeds ja Inke Koskinen
- Näytös: Teatteri Jurkka 3.11.2021.
Tampereen yliopiston näyttelijäntaiteen koulutusohjelmasta, Nätystä, äskettäin valmistuneet Sofia Smeds ja Inke Koskinen päättivät tehdä kahdelle naiselle kirjoitetun teatteriesityksen. Tekstiksi valikoitui Maria Jotunin novelleista koostuva Kun on tunteet. Kaksikko laati esitykseensä käsikirjoituksen, ohjasi sen ja näytteli Akka Pärskyn ja Lois-Kaisan roolit. Areenakseen he saivat intiimin Teatteri Jurkan. Tulos on hykerryttävän mainio.
Näytelmän tapahtumat keskittyvät päähenkilöiden kohtaamisiin. Akka Pärskyn mies pitää saada pois kotoa, jotta naiset pääsevät keittämään kahvit ja nauttimaan hetken tuomasta huumasta. Ukko poistuu. Keskellä huonetta on pöytä, jolla on kahvinkeitin kuin alttarilla.
Ihmisten nurkissa viihtyvä köyhä trokari Lois-Kaisa on saanut hankittua kallisarvoista kahvia ja annostelee sitä keittimeen. Silmät kiiluen kaksikko vahtaa veden valumista ja juoman valmistumista liikehtien kuin kiimaiset kissat.
Kun kahvi kaadetaan pikareihin, jotka naiset tuoksun vallassa nostavat huulilleen, nautinto on täydellinen. Väkevä kahvintuoksu levittäytyy myös koko saliin. Hurmaavaa.
Nerokkaasti Sofia Smeds ja Inke Koskinen ovat luoneet näytelmäänsä Pärskyn Ukon, jota ei ole. Kurkkimista viereiseen huoneeseen, kovaäänistä puhetta ja vihjailevia sanakäänteitä, niillä Ukko houkutellaan ulos asioille. Äänillä on väliä.
Mainio yksityiskohta on myös Lois-Kaisan kyläilemään saapuminen. Hän koputtaa oikeaan oveen, joka johtaa näyttämöltä suoraan Vironkadulle. Ovi toimii osana näytelmän lavasteita.
* *
Voi vain aavistaa, kuinka haasteellista on esiintyä kohtauksissa, joissa kadulla erikoisesti pukeutunut ja paljain jaloin kyyhöttävä Koskinen odottaa vuoroaan päästäkseen sisälle. On siinä kadun kulkijalla ihmettelemistä. Erityisesti näytelmän loppupuolen kohtaus herättää hilpeyttä, kun ovea pidetään pitempään auki. Autot hurahtelevat ja kaduntallaajat kulkevat ohi samalla, kun näyttelijät höpöttävät ulkona makaavasta näkymättömästä miehestä. On siinä sekä yleisöllä että näyttelijöillä pokassa pitelemistä, puhumattakaan ohikulkijoista, jotka joutuvat tahtomattaan yllättävän outoon tilanteeseen.
Näkemäni näytöksen jälkeen käydyssä keskustelussa Koskinen paljasti, että vähän oli rasittavaa, kun häirittiin ja ihmiset kiinnittivät hänen paljaisiin jalkoihinsa huomiota. Hän ei voinut käskeä ihmisiä olemaan hiljaa, ja kaiken keskellä itse piti virittäytyä esitykseen. Mutta hauskaahan siitä seurasi.
Entäs sitten kohtaus, jossa kaksikko intoutuu liikehtimään vaistonvaraisesti ja höpöttelemään ranskan kieltä muistuttavalla non-languagella, puheella, joka ei ole puhetta, vaikka siltä kuulostaa. Yhteispeli oli saumatonta.
* *
Smedsin ja Koskisen roolihahmot ovat hyvin erilaiset. Siinä missä Smedsin Akka Pärsky on konservatiivinen ja totisen oloinen hamerouva, Koskisen Lois-Kaisa on veijari, joka nokkeluudellaan ja viekkaudellaan pyrkii huijaamaan joka käänteessä. Koskinen pelaakin enemmän paljastavilla ilmeillään ja eleillään.
Yhteiset kokemukset kahvittelun merkeissä ovat unenomaisia hetkiä, joiden aikana näyttelijät suorittavat tanssin kaltaista liikehdintää. Ja entäs sitten kohtaus, jossa intoudutaan laulamaan oodi kahville. Laulun teksti on Maria Jotunia, sävelmän on kirjoittanut esityksen ilmeikkäästä äänimaailmasta vastaava Riku-Pekka Kellokoski. Aivan mahtavaa.
Teos on kahden lahjakkaan taiteilijan yhteistyö, jonka lopullisen version hiovat valmiiksi Kellokosken toteuttamat, tarinaa tukevat äänet sekä Topias Toppisen kaunis valosuunnittelu. Räiskyvä esitys lienee Smedsille ja Koskiselle riemastuttava kokemus, mutta niin se on katsojallekin, joka lähtee kotiin voimaantuneena ja innostusta puhkuen.
Marita Nyrhinen
Kun on tunteet
- Alkuperäisteos: Maria Jotuni
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Inke Koskinen ja Sofia Smeds
- Näyttämöllä: Inke Koskinen ja Sofia Smeds
- Sävellys ja äänisuunnittelu: Riku-Pekka Kellokoski
- Valosuunnittelu: Topias Toppinen
Ensi-ilta Teatteri Jurkassa 29.10.2021. Esityksiä 30.4.2022 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä? Arviossa Sex – sukupolvia ja sukupuolia
TEATTERI | Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.