Jukka Leisti on paha pyöveli Lavrenti Berija, joka toivoo maailmanrauhaa. Kuva: Harri Hinkka

Kun heti teatteriesityksen alkuun murjaistaan aito neukkuvitsi ja irvaillaan mikrofoneista katonrajassa ja kukkaruukuissa, antaa se olettaa, että lisää hauskaa on tulossa. Näin todella onkin Tampereen Teatterin esityksessä Stalin kuolee.

Mutta mutta, luvassa ei sittenkään ole mitään kuoliaaksi naurattavaa komediaa diktaattori Stalinin kuolemasta. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen taannoisen pääsihteerin sairauskohtauksella ja sen seurauksilla irvailevalla satiirilla on sittenkin syvempää kerrottavaa vallanhimosta, juonittelusta, väkivallasta ja julmasta terrorista.

Näytelmän käsikirjoitus perustuu ranskalaisten Fabien Nuryn ja Thierry Robinin sarjakuvakirjaan La mort de Staline, josta poliittisen satiirin taitaja Armando Iannucci ohjasi mainion elokuvan The Death of Stalin (Iso-Britannia, 2017).

Elokuva luonnollisesti loukkasi nykyisen Venäjän ylimmän hallinnon tunteita ja kiellettiin. Muualla maailmassa se on kerännyt kiitoksia niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin.

Tampereen Teatterin näyttämöversiota on turha lähteä vertaamaan mihinkään toiseen. Ei voi silti olla panematta merkille, että useat hahmot ja lavastusratkaisut näyttävät kuin elokuvasta kopioiduilta.

Stalin on ainoa, joka pysyy paikoillaan makaamassa kaaoksen keskellä. Kuva: Harri Hinkka

* *

Ohjaaja Antti Mikkola kertoo ohjelmalehtisessä jatkavansa menneisyyden ja nykyhetken hirviöiden tarkastelua Charlie Chaplinin Diktaattorin viitoittamalla tiellä. Epäilemättä se on tärkeää ja hyvä lähtökohta.

Eräänlainen startti ohjaajalle oli myös korona-aikana teatterin päänäyttämöllä nähty Saatana saapuu Moskovaan. Mikkola on oikeassa kummastellessaan, miten huonosti Suomessa tunnetaan Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa.

Stalinin eli Josif Vissarionovitš Džugašvili oli hirmuhallitsija ja säälimätön tappaja, joka syntyi vuonna 1878 Georgiassa ja kuoli epäselvissä oloissa Moskovan lähellä sijainneella datšallaan vuonna 1953. Hän loi epäonnistunutta bolševikkivaltakuntaa Leninin rinnalla.

Ovelasti nykyinen diktaattori Vladimir Putinin hallintoineen on nostanut Stalinia esikuvaksi ja ihanteeksi. Jo Stalinin elinaikana miehestä luotiin kuvaa historian suurimpana nerona, kansojen isänä ja ihmiskunnan loistavana aurinkona.

Osa suomalaisista on toki perehtynyt historiaan ja tuntee Neuvostoliiton ajan tavat ja meiningin erittäin hyvin. Kolme vuosikymmentä kestäneen avoimuuden ja kehityksen aikana kaikki mennyt haluttiin kuitenkin unohtaa.

Stalin kuolee -esityksen näyttelijätyöhön olisi ehkä saanut lisää pieniä, mutta mojovia yksityiskohtia, jos neukkutavat olisivat paremmin hallussa. Nyt jäätiin liikaa länsikliseisiin eli ulkopuolisiin käsityksiin venäläisistä tai ylipäätään liikaa kiinni länsiajatteluun.

Kommunistinen aate sinänsä pysyy sopivasti sivuseikkana.

Puoluekaarti on mätä, mutta vallanhimoinen joukko Neuvostoliiton johtoa. Kuva: Harri Hinkka

* *

Erityinen komediallinen ansio Stalin kuolee -esityksellä on näyttävissä sisääntuloissa. Näyttämön perälle nostetuista valtavista pariovista tullaan ja mennään mitä erilaisimmin tavoin. Maagisimman saapumisen tekee Vjatšeslav Molotovia näyttelevä Esa Latva-Äijö.

Kohtaus on pitkä ja sen toivoisi jatkuvan vieläkin pidempään, koska se rauhoittaa m kaaosta lavalla. Pieni Frenckell-näyttämö on ajoittain tupaten täynnä edestakaisin säntäilevää väkeä.

Päänäyttelijöiden lisäksi rooleissa nähdään Suomen teatteriopiston nuoria. Molotovin ohella rauhallisena näyttää pysyvän ainoastaan matolla, sohvalla, paareilla tai katafalkillaan makaava Stalin, vaikka miesrukkaa retuutetaan välillä joukolla.

Esityksen ykköshahmon roolista kisaavat Jukka Leisti ja Mari Turunen eli Stalinin pelätty pyöveli Lavrenti Berija ja diktaattorin varamies Georgi Malenkov. Paikoillaan ei paljon seisoskella, mikä on okei, mutta tutiseminen, tärinä ja vapina vain väsyttävät, niin paljon kuin pelkoa ja epävarmuutta on ehkä tarkoitus ilmentää.

Valtataistelussa hieman sivuun jäävät Nikita Hruštšov (Kirsimarja Järvinen), Nikolai Bulganin (Eeva Hakulinen) ja marsalkka Zukov (Ville Mikkonen). Komediaa kosolti on silti heidänkin roolitöissään.

Stalinin lapsia näyttelevät Antti Mankonen ja Katriina Lilienkampf tekevät kaksoisroolit Moskovan radion ohjelmantekijöinä. Heidän kauttaan paljastuu tuska ja ahdistus, mikä suurmiehen ja vallan lähellä olevia tai sinne joutuvia aina kuristaa.

Aila-Liisa Laurila

Pariovet näyttämön perällä ovat korkeat ja tuovat ja vievät väkeä edestakaisin. Kuva: Harri Hinkka

Stalin kuolee

• Perustuu Fabien Nuryn sarjakuvaan
• Suomennos Timo Mikkola
• Sovitus ja ohjaus Antti Mikkola
• Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen
• Pukusuunnittelu Mari Pajula
• Valosuunnittelu Tuomas Vartola
• Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho
• Rooleissa Jukka Leisti, Mari Turunen, Eeva Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Esa Latva-Äijö, Ville Mikkonen, Antti Mankonen ja Katriina Lilienkampf sekä Suomen Teatteriopiston opiskelijoita.

Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 26.10.2022. Esityksiä 13.5.2023 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua