Jeshua (Otto Henriksson) ja Pontius Pilatus (Markku Maasilta). Kuvat: Riikka Hurri

Tarttuminen Mihail Bulgakovin klassikkoon Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita, 1973) on tässä ajassa rohkea veto Joensuun kaupunginteatterilta muutamastakin syystä. Ensinnäkin sen sovittaminen uskottavasti teatterilavalle on todella vaikeaa, vaikka se klassisen tragedian perusrakenne sieltä löytyykin. Viiltävä, tummasävyinen satiiri vaatii paljon tekijöiltään. Romaani on niin tärkeä niin monelle ja toisaalta myös niin moneen kertaan eri paikoissa eri tavoilla tulkittu, että hengen puhaltaminen siihen mielekkäällä on uhkayritys.
Toisekseen venäläisen, Moskovaan sijoittuvan esityksen ottaminen ohjelmistoon itäisessä Suomessa juuri nyt tuntuu hiukan tulenaralta ja tässä tilanteessa vaatii rohkeutta lähteä toteuttamaan näytelmää niin, että ei vaivaannuttavalla tavalla sotke sitä ajankohtaisiin pintakuohuihin.

Kolmanneksi: niin vuotta 2023 kuin elämmekin konservatiivisessa Pohjois-Karjalassa on edelleen uskaliasta ottaa kauden pääjutuksi ja suurimmaksi tuotannoksi esitys, jossa pääroolissa on saatana eikä paha oikeastaan saa palkkaansa.

Kuva: Riikka Hurri

* *

Alkuteos sijoittuu 1930-luvun Moskovaan sekä Jerusalemiin kaksituhatta vuotta sitten. Diktatuurissa hankaluuksiin joutuvan kirjailijan ja hänen rakastettunsa tarina yksi perusjuonne ja Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen kohtaaminen toinen. Ja Moskovaan ilmestyy myös salaperäinen professori Woland eli itse piru.

Ennakkotiedoissa kerrotaan, että Mestari ja Margarita – Saatana saapuu Moskovaan osuu kipeästi aikaamme, jossa romaanin teemat ja viesti ovat jälleen ajankohtaisia. Se ei silti alleviivaa, väännä rautalangasta eikä suoraan ota kantaa vaan tekstin voimaan löytyy luottoa. Eikä oikeastaan ole aikaa, johon tämä ei ”osuisi kipeästi” ja sen vuoksi se kannatti taas näyttämöllekin sovittaa.

Kirja oli Neuvostoliitossa kielletty monen vuosikymmenen ajan. Voi hyvin olla, että se kohta palaa Venäjällä kiellettyjen listalle.

Kuva: Riikka Hurri

* *

Joensuulaislähtöisen Aleksis Meaneyn ohjaustyö on hallittua ja tasapainoista. Hän saa kaivettua roolihahmot näyttelijöistä vakuuttavasti esiin. Rytmi on saatu kohdalleen ja siirtymät hallituiksi jo ensi-illassa. Näyttelijöiden liike kiinnittää ensi-illassa huomion ja jälkikäteen en ylläty kun huomaan, että koreografina on toiminut Ulla Päivikkö, jonka käsialaa olivat myös kaupunginteatterin huikeasti onnistuneen suurpanostuksen My Fair Ladyn (lue arvio) koreografia viime vuonna.

Näytelmä on kiinnostava siksikin, että teatterin uutta väkeä on paljon lavalla. Teatterin sukupolvenvaihdos konkretisoituu. Lavalla nähtiin ensimmäistä kertaa niin Otto Henriksson, Outi Ikonen, Samu Stenberg, Heikki Mäkäräinen kuin Petra Heinänenkin.

Etenkin Stenberg professori Wolandin roolissa saa luotua juuri sellaista hallitun ylemmyydentuntoista ja pilkallista intensiivisen läsnäolon ja karisman tuntua, jota rooli kaipaa. Konkari Markku Maasilta puolestaan tekee Pontius Pilatuksen roolissa järisyttävän hienon ja herkän roolityön, jossa välittyy koskettavalla tavalla erilaisten intressien ja vaatimusten ristitulessa kiemurteleva sinänsä ihan hyvä mies. Mitä kipeitä päätöksiä on tehtävä ja mitä ei, kuuluu kysymys.

Kuva: Riikka Hurri

* *

Lavastus on kaunis, tyylikkäästi toteutettu ja palvelee pääpiirteissään tarkoitustaan erinomaisesti. Keskelle katsomoa ulotettua pitkää catwalkia on tosin hankala ymmärtää. Se toisaalta pakottaa katsojan kuikuilemaan hankalasti eikä toisaalta vaikuta erityisen merkittävältä. Sen läsnäolo lataa odotuksia, joita ei lunasteta. Etenkin näytelmän tanssiaiskohtaus on niin tavattoman upea, mutta catwalkia ei siinä oikeastaan hyödynnetä.

Taidokkaasti punottu äänimaailma esityksessä on loistava. Useinhan äänimaailmaan kiinnittää huomiota vasta silloin kun jotain on vialla. Nyt populaaria ja klassisempaa yhdistelevä äänimaailma kannattelee esitystä ja tuo sitä juuri sen verran lähemmäs nykypäivää kuin on tarpeen eikä yhtään enempää.

Ensi-illassa on tietysti pientä hapuilua, kuten yleensä, mutta häkellyttävän hieno, kaikilta osa-alueiltaan riittävän hyvin toimiva kokonaisuus lavalle on saatu sovitettua.

Ulkoteatterillista asioita on mainittava sen verran, että Joensuun kaupungin ihmetystä herättävään tilatetrikseen turhautunut Teatteriravintolan yrittäjä löi hanskat tiskiin keväällä. Sen seurauksena väliaikatarjoiluksi oli tarjolla vain vettä juotavaksi ja omat kynnet purtavaksi. Tämä on kulttuurikaupunkina itseään pitävälle Joensuulle noloa.

Pasi Huttunen

Mestari ja Margarita – Saatana saapuu Moskovaan

• Ohjaus ja dramatisointi Aleksis Meaney, vierailija
• Koreografia Ulla Päivikkö, vierailija
• Lavastussuunnittelu Jonna Kuittinen, vierailija
• Pukusuunnittelu Nina Paakkunainen
• Valosuunnittelu Asko Heiskanen
• Äänisuunnittelu Antti Männikkö
• Teatterimaskeeraaja-kampaaja Sanna Sahlman
• Tarpeistonvalmistaja Tuula Hakulinen
• Näyttämömestari Anssi Pennanen
• Kuiskaaja-tarpeistonhoitaja Tarja Öisti
• Järjestäjä Juha Kokko
• Näyttämötyöntekijä Juha Kerkkonen, Kari Penttinen
• Pukijat Sanna Tarvainen/ Soile Tarvainen
• Puvustuksen toteutus Nina Paakkunainen, Sanna Tarvainen, Soile Tarvainen,  Jaana Tasma
• Lavastuksen toteutus Juuso Ojasen johdolla Anna Gröhn ja Ville Valve
• Rooleissa Regina Launivuo,Otto Henriksson, Outi Ikonen, Markku Maasilta, Petteri Rantatalo, Petra Heinänen, Samu Stenberg, Anna Ojanne, Maria Karhapää, Heikki Mäkäräinen

Ensi-ilta Joensuun kaupunginteatterissa 16.9.2023. Esityksiä 9.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua