Paavo Kinnunen ja Elena Leeve. Kuva: Mitro Härkönen
TEATTERI | Satu Rämön kansainväliseksi ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäisen osan näyttämösovitus on kuin kotonaan Arena-näyttämön intiimiydessä.
”Hildurin kaltaiset ilmiöihin perustuvat tuotannot ovat tärkeitä teattereille, koska niillä on lipputulojen lisäksi potentiaalia tuoda uusia yleisöjä näyttämötaiteen äärelle.”
ARVOSTELU

Hildur
- Dramatisointi: Satu Rasila
- Ohjaus: Tuomas Parkkinen
- Ensi-ilta: Helsingin Kaupunginteatteri 28.1.2026
Arena-näyttämö on täynnä parvea ja permantoa myöten. Yleisön asuissa vilkkuu islantilaisia villapaitoja. Nyt ollaan ilmiön äärellä.
Helsingin Sanomat povasi Satu Rämöstä ”merkittävää uutta pohjoismaista dekkarinimeä” vuonna 2022, kun dekkarisarjan ensimmäinen osa Hildur julkaistiin.
Naulan kantaan. Viisiosaisen sarjan käännösoikeudet on myyty liki kolmeenkymmeneen maahan, televisiointi julkaistiin tammikuussa ja teatterisovitusten saaga on alkanut.
Turun Kaupunginteatteri kantaesitti sarjan kolmeen ensimmäiseen osaan (Hildur, Rosa ja Björk, Jakob) perustuvan näytelmänsovituksensa marraskuussa 2024 (lue Anne Välinoron arvio). Tekstin dramatisoi myös Turkuun Satu Rasila.

Sanna June Hyde ja Paavo Kinnunen. Kuva: Mitro Härkönen
* *
Hildur Rúnarsdóttir (Elena Leeve) on lapsuuden traumojensa kanssa painiva rikosetsivä Länsivuonojen pääkaupungissa Ísafjörðurissa. Hän saa työparikseen Suomesta työharjoitteluun saapuvan Jakob Johanssonin (Paavo Kinnunen), jonka elämää varjostaa epäreilu ja ahdistava perhetilanne.
Piskuisen poliisilaitoksen rikostutkinnat saavat uuden mittakaavan, kun kylässä alkaa tapahtua toisiinsa, Islannin kansanperinteeseen ja Hildurin lapsuuteen kytkeytyviä murhia. Rikostutkinnan rinnalla sivutaan Hildurin pikkusisarusten 25 vuotta sitten tapahtunutta katoamista ja Jakobin huoltajuuskiistan aiheuttamaa tuskaa.
Rämön teksti on lapsen ja vanhemmuuden kipeiden hetkien puolella nostaessaan esiin lapsuuden traumatisoitumisen kauaskantoiset vaikutukset, groomingin, erotilanteissa tapahtuvan lapsen vieraannuttamisen toisesta vanhemmasta, ja lapsen menetyksen aiheuttaman mielenterveyden järkkymisen.
Hildur alkaa aiemmin tapahtuneeseen murhaan viittaavalla prologilla, jota ennakoi Hildurin vilahdus lavalla surffilauta sylissään. Jännite viritetään ensiminuuteilla, ja se kantaa läpi esityksen.

Mauno Terävä, Paavo Kinnunen, Sari Haapamäki, Unto Nuora ja Elena Leeve. Kuva: Mitro Härkönen
* *
Satu Rasilan dramatisointi on melko uskollinen alkuperäisteokselle, vaikka teatteriin sovittaminen vaatii aina valintoja ja karsintoja. Helsingin Kaupunginteatterin Hildur tuntuu viihteellisemmältä kuin Turun Kaupunginteatterin parin vuoden takainen kantaesitys.
Ohjaaja Tuomas Parkkinen on rakentanut näytelmänsä onnistuneesti huumorin, lämmön ja taitavan näyttelijäntyön varaan.
Elena Leeven Hildur on lämmin, aito ja vähemmän neuroottinen kuin aiemmin kohtaamani Hildurit, ja se toimii kuin häkä. Leeve tekee roolinsa moniulotteisesti, lämpö loimuaa katsomoon asti, mutta sinne välittyvät myös syyllisyys, ahdistus ja tuska.
Paavo Kinnusen Jakob kirvoittaa yleisöltä makeimmat naurut, milloin lentopelkoisena, milloin merisairaana. Kinnunen on tuonut Jakobiinsa jonkinlaista vilpittömän hölmistynyttä olemusta, se hymyilyttää läpi näytelmän.
Sivurooleista on mainittava Ursula Salon jokaista yksityiskohtaa myöten tarkasti näytelty Tinna sekä Jari Pehkosen rintakarvoja tursuva ja rivopuheinen liikemies Heidar, joka kirvoittaa röyhkeydellään vatsanpohjanaurut. Heidarin kohtaus tuntuu ristiriitaiselta, kuin heittäisi Sinkkuelämän Samanthan keskelle Game of Thronesin taistelukohtausta: kiinnittää taatusti herpaantuneenkin huomion, mutta pistää pohtimaan, että mitä täällä tapahtuu ja miksi.
Hildur on jaettu neljään näytökseen, joista kaksi esitetään ensimmäisellä ja kaksi toisella puoliajalla. Näytelmän eteneminen tuntuu tasapainoiselta ensimmäisen puoliajan. Toisella puoliajalla kerronta nopeutuu reilusti, ja tapahtumien näyttäminen muuttuu selittämiseksi toistuvasti Hildurin hypätessä toimijasta kertojaksi ja Heidarin selostaessa yleisölle murhaansa. Lopetukseen juostaan hieman hätäisen oloisesti.

Elena Leeve, Ursula Salo ja Paavo Kinnunen. Kuva: Mitro Härkönen
* *
Arena-näyttämön intiimiys sopii erinomaisesti tiivistunnelmaisen dekkarin esittämiseen, katsoja pääsee aistimaan tapahtumia lähelle. Antti Mattilan lavastus on toimiva: loiva, kivinen jyrkänne väläyttelee tehosteiden avulla katsojalle mielikuvia Länsivuonojen jylhistä maisemista. Näyttämön sivuseinät toimivat valkokankaana, joille heijastettu video elävöittää ja värittää tapahtumia. Teatterisavu tehostaa veikeästi niin lumivyöryä kuin aaltojen tyrskettä.
Hildurin kaltaiset ilmiöihin perustuvat tuotannot ovat tärkeitä teattereille, koska niillä on lipputulojen lisäksi potentiaalia tuoda uusia yleisöjä näyttämötaiteen äärelle.
Entä toimiiko Hildur, jos ensi kosketus dekkarisarjaan on teatterisovitus? Saan vastauksen 18-vuotiaalta pojaltani: hyvin punottu juoni, jännittävä, hauska.
Narikkajonossa kysellään jo jatko-osien teatterisovituksista.
Niina Juutilainen
Hildur
- Alkuperäisteos Satu Rämö
- Dramatisointi Satu Rasila
- Ohjaus Tuomas Parkkinen
- Lavastus Antti Mattila
- Pukusuunnittelu Elina Kolehmainen
- Valosuunnittelu Petteri Heiskanen
- Videosuunnittelu Toni Haaranen
- Äänisuunnittelu Eradj Nazimov
- Naamioinnin suunnittelu Jutta Kainulainen
- Dramaturgi Ari-Pekka Lahti
Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 28.1.2026. Esitykset 20.5. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pikkuteatteri onnistuu mahdottomassa: sisällissodan kauhuista voi löytää valoa ja toivoa – arviossa Veriruusut
TEATTERI | Kangasalla nähdään jotain ainutkertaista – lasten ja nuorten teatteri esittää kuolemaan kulkevan hamekaartin viimeiset kuukaudet.
Vauhdikasta menoa Tampereen Teatterissa Ohukaisen ja Paksukaisen seurassa – arviossa Laurel ja Hardy: Mykkäfilmin mestarit
TEATTERI | Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä juhlistetaan Stan Laurelia ja Oliver Hardya. Rooleissa nähdään itseään säästelemättömät Risto Korhonen ja Ville Majamaa.
Kuinka hyvinvointivaltiota rakennettiin ison naapurin kyljessä – arviossa Kansallisteatterin Toinen tasavalta
TEATTERI | Esa Leskinen on saanut kypsytellä Suomi-neidon tarinan seuraavaa lukua rauhassa. Toinen tasavalta seuraa kolme vuotta ensimmäisen perässä.
Tarina traagisesta rakkaudesta ja yhteiskunnan tekopyhyydestä – La Traviata Kansallisoopperassa
OOPPERA | Giuseppe Verdin ooppera nähtin Kansallisoopperassa 200. kerran. Uusintaohjauksen Giancarlo de Monacon vuoden 1988 alkuperäisohjauksen pohjalta on tehnyt Jere Erkkilä.




