Kuva: Toni Härkänen

Turandot on suurelle yleisölle yhden aarian ooppera. Nessun dorma herättää ja säväyttää missä vain mainoksesta jazzversioon. Kukaan ei nuku ainakaan hetkeen.

Savonlinnan Oopperajuhlien Turandot on vuosimallia 2003–2004. Pet Halmenin visuaalinen kokonaissuunnittelu ja ohjaus sai katsojat tuolloin haltioitumaan. Toteutus oli aivan muuta kuin mihin romanttis-sadunhohtoisessa tarinaversiossa oli totuttu.

Nyt Oopperajuhlat on kierrättänyt vanhan suunnitelman uudelleen lavalle Roman Hovenbitzerin henkilöohjauksena. Hyvin kone käy edelleen.

Olavinlinnan ylileveä lava on tehokäytössä vanhan Kiinan temppelimäisine kattoineen, Maon soturit mieleentuovien sinertävien lippalakkijoukkojen muodostelmineen, nelimetristen vertaitkevien naamioiden keikkuessa tikun nokassa kaiken yllä.

Missä ollaan ja missä ajassa? Muinaisessa Kiinassa, mutta ehkä myös tässä ajassa kaikkea valvovan koneiston säätelyn alla. Valkoiset naamiot katsovat ja tarkkailevat myös meitä.

* *

Visualisointi vakuuttaa, kun se rämähtää liikkeelle yhtä aikaa suoran lavatoiminnan kanssa.

Turandot ei juuri alkusoitolla helli. Kuoro alkaa kommentointinsa vahvalla satsilla, prinsessan operoima myrsky nousee.

Olemme keskellä tapahtumia, joissa itsekäs prinsessa Turandot vetelee koko valtakunnan oikeudentuntoa ja lainsäätäjiä naruista. Kaikki ovat maskeissa, joko valkoisissa tai sinisissä, pelinappuloina.

Turandot laatii ajankulukseen arvoituksia hänestä lumoutuneille kosijoille ja surmauttaa tietämättömät kuun noustessa kostoksi esiäitinsä häpäisystä.

Näin on jatkunut vuosia. Vaan sitten saapuu jälleen yksi prinssi, Turandotin kauneudesta sokaistunut, selvittää visaiset kolme kysymystä, ja antaapa Turandotillekin mahdollisuuden.

Selvitäpä sinä, vuorostasi nimeni.

Jos onnistut, suostun kuolemaan. Jos et, meidät vihitään.

Prinsessa Turandot (Ewa Płonka) haluaa torjua prinssi Calafin (Fransesco Pio Galasso). Kuva: Toni Härkänen

* *

Turandot on kaikkea muuta kuin selkeä ooppera.

Se perustuu alun perin Carlo Gozzin ja Friedrich Schillerin muokkaamaan näytelmään Itä-Aasian kulttuureista tutusta julman prinsessan tarinasta, jonka pohjalta Giuseppe Adami ja Renato Simoni laativat librettonsa.

Käänteinen tarina Turandotille löytyy ovelan Scheherazaden keinosta välttää kuolema.

Scheherazade menee naimisiin Sheriyar-kuninkaan kanssa, vaikka tietää, että kuningas tappaa aina puolisonsa yhdeksän vuorokauden jälkeen menetettyään luottamuksen naisiin.

Ovelan tarinankerrontansa avulla Scheherazade pitää kuninkaan kiinnostusta yllä yli tuhat yötä ja lunastaa elämän ja kuninkaan rakkauden.

* *

Kun Puccini kuoli kurkkusyöpään 1924 kesken sävellystyön, Turandotin loppukohtauksen viimeisteli Franco Alfano Puccinin luonnoksista.

Ja siinä ratkaisussa tarina vesittyi.

Siihen pisteeseen, jossa tosirakkauden ja pyyteettömän uskollisuuden tulkki, prinssi Calafin isän palvelija orjatar Liú, tekee mielummin itsemurhan kuin suostuu paljastamaan rakastamansa miehen, Calafin nimeä Turandotille, oopperan traaginen jännite säilyy.

Sitä seuraa uudessa loppuratkaisussa merkillistä tunnevellontaa realitysarjan deittipaljastusten tapaan Turandotin ja Calafin välillä.

Turandot jatkaa kylmäkiskoista torjuntaansa, vaikka Calaf kertoilee miten hänen lihallinen, fyysinen rakkautensa herättää prinsessan eloon – ja saa värisemään auringossa kukan lailla.

Tätä jatkuu vartin verran, kunnes Calafin tiukka suudelma saa Turandotin todistamaan kansalle, että pelastavan prinssin nimi on Rakkaus.

Liún suuri uhri unohtuu täysin ja valtakunnan pääparia juhlitaan auringon kaltaisina vapahtajina.

Jotenkin tuntuu, kuin siirryttäisiin yhtä äkkiä Pohjois-Koreaan ja sen kulissimaailmaan paraateineen ja liian täydellisine hahmoineen.

Orjatar Liú (Sonja Herranen) on tukena isännälleen Timurille, joka on myös Puccini itse (Petri Lindroos). Kuva: Toni Härkänen

* *

Musiikillisesti Turandot tuo paljolti mieleen elokuvamusiikin. Se alleviivaa erityisesti kuoron kautta kansan tuntoja ja suurta poliittista peliä.

Esityksen vahvin osa onkin kuoro, kiitos kuoromestari Jan Schweigerin ja lapsikuoron johtajan Leena Astikaisen.

Musiikki alkaa atonaalista yllättävyyttä sisältävällä alkuesittelyllä, ujuttaa mukaan Puccinin ystävältään saaman soittorasian teeman, viihdyttää kekkaloivien ministereiden Pingin, Pangin ja Pongin persoonia korostavilla pentatonisilla kuljetuksilla ja läväyttää väliin hiteiksi melodisesti hyvin tunnevoimaisia aarioita.

Nessun dorma on se räjähtävin, taidokkain ja kompaktein, orkesterin kudoksella salaperäisesti pohjustettu Calafin käyntikortti.

Tässä toisessa esityksessä Calafia laulava Francesco Pio Galasso joutui vertailuun supertenori Amadi Laghan kanssa, jonka ensi-iltaääni lauantaina nosti Olavinlinnan kangaskatosta pari senttiä korkeammalle huippukohdissa.

Galasso on kuitenkin varsin sävykäs italialaistenori, jonka näyttelijäntaidot korvasivat sen, mitä volyymistä jäi puuttumaan. Hän todella osaa maanitella elämänsä naista.

Turandotin sisääntuloa ja ääneen puhkeamista saadaan odottaa kauan, jännitettähän tähän Taivaan airueeseen pitää ladata.

Turandotina dramaattista ydintä sopraanostaan pääsi valuttamaan puolalais-amerikkalainen Ewa Płonka, jota on tituleerattu tämän hetken Turandotien ykköseksi.

Kieltämättä Płonkan varmuudesta ja volyymistä ei jää epäselvyyttä, hän laulaa korkealta ja kovaa kuin napista painamalla, mutta tylyn prinsessan koreografiaan ja mielialoihin kaipasin vaihtelua. Jumalattaren ei pidä tietenkään huitoa hallitsemattomasti, mutta kuudes sisääntulo samankaltaisin itämaisin käsiliikkein vähän ihmetytti.

Ehkä Hovenbitzer halusi korostaa tällä myös hahmon nukkemaista puolta.

* *

Upean työn tekee kakkosmiehityksessä Liúna nuori sopraano Sonja Herranen (lue haastattelu), joka on ensin Puccinin palvelija ja sitten muuntuu säveltäjän sairashoureissa sokean kuningas Timurin avuksi.

Liú joutuu tässä versiossa kaikenlaisen kaltoinkohtelun uhriksi, hyväksikäytöstä pahoinpitelyyn.

Herrasen lavamimiikka on erinomaista, kasvoista näkyy pelko, epäily, hurmio ja tuska.

Herraselta kuullaan illan sykähdyttävimmät ja tunnevoimaisimmat aariat Calafille laulamansa tunnustusaarian Signore ascolta! -tulkinnassaan, mutta varsinkin Turandotin tunnekylmyyttä ja jähmetystä erittelevässä kuolinaariassa Tu che di gel sei cinta.

Nämä liikuttivat suoraan omia tunteita, eivätkä jääneet suorituksiksi.

Altoumina nuori baritoni Veikko Vallinoja tiivistää pilven päällä kohoavana hallitsijana sanomansa kansalle. Lappeenrannan laulukilpailujen kakkonen vuodelta 2023 tekee vahvan vaikutuksen äänellisillä varannoillaan näkyvässä roolissa.

Pet Halmenin sovituksessa mukana on koko ajan Puccini itse. Hän on se sairas nuottien kuningas, jonka työ jää yläkorokkeella kesken ja joka raahautuu mukaan tarinaan nuottinippunsa kanssa muuntuen sokeaksi Tataarien kuningas Timuriksi, jota näkemässäni tiistain esityksessä Petri Lindroos tyylikkäästi tulkitsi.

Kuoro on Turandot-tulkinnan voimakkain osa Savonlinnan Oopperajuhlien tulkinnassa. Kuva: Toni Härkänen

* *

Lavastuksen osalta yksi vaikuttavimpia kohtia esityksessä on Puccinin kuolinnaamioiden esiintulo jättipäiden kääntöpuolelta mestarin kuolinhetkellä.

Ministereinä Ping, Pang ja Pong ovat Waltteri Torikka, Einar Dagur Jónsson ja Aljaž Žgavc tässä tulkinnassa monien haasteiden edessä, heiltä edellytetään klovneriaa, Groucho Marxin kuivaa huumoria, vanhevan virkamiehen lepoon kaipuuta, sadistista julmuutta, valtapeliä ja mitä vielä, tyylikästä ruukussa (vai mustepullossa?) istumista.

Ensemblenä he pelaavat yhteen erinomaisesti sekä äänellisesti baritoni–tenorit-valjakkona että rytmiltään.

Hassuttelua on ehkä liikaakin, koska kaikkia merkityksiä hahmojen takaa ei millään ehdi kaivaa.

Näyttämöllepanossa on lukuisia yksityiskohtia, joista esityksen ydinkohdat aukeavat vaikuttavasti.

Turandotin mielipuolisen koston uhri, kuolemaansa kävelevä Persian prinssi on sekä näyttelijä Veikko Härkönen Kristus-hahmoisena puolialastomaksi riisuttavana teuraaksi menijänä että laulaja Vitaly Dudkinina.

Näyttämön keskellä olevan korokkeen sisällä olevat punaiset portaat korostuvat vallan kielekkeenä taitavan valaistuksen ja rytmisten esiintulojen myötä.

Kuoron käyttö lavastuksen osana katoilla tähyäjinä ja kansan hallitsemattomana voimana nostaa ihokarvat pystyyn.

Ja alun valkoisten kankaiden, kuoleman esirippujen poisto näyttämöelementtien yltä on yksinkertaista, mutta tehokasta magiaa, samoin kuin kohtausten aloittaminen kankaan nostolla.

Anne Välinoro

Giacomo Puccini: Turandot

• Kapellimestari Yves Abel
• Ohjaaja Roman Hovenbitzer (Pet Halmenin pohjalta)
• Alkuperäinen ohjaus, lavastus-, puku- ja valaistussuunnittelja Pet Halmen
• Valaistussuunnittelija Antti Silvennoinen (Pet Halmenin pohjalta)
• Maskeeraussuunnittelija Marjo Riihimäki
• Kuoromestari Jan Schweiger
• Lapsikuoron johtaja Leena Astikainen
• Savonlinnan Oopperajuhlakuoro
• Savonlinnan Oopperajuhlien lapsikuoro

Ensi-ilta Savonlinnan Oopperajuhlilla Olavinlinnassa 5.7.2025. Esityksiä 25.7. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua