Martti Suosalon ja Katja Kuttnerin tanssahtelussa on imua. Kuva: Robert Seger
TEATTERI | Turvamiehen lunnaissa on kyse kymppitonnista. Niin on Pasi Lampelan komediakin vähän kuin Riitta Väisäsen muinoin juontama visa. Onko tämä tunnin ja kolmen vartin istunnon arvoinen katsojan kannalta?
”Väliaikaa kohti jo uuvuttaa ja maskinaaman vähintään on päästävä haukkaamaan Hakaniemen happea.”
ARVOSTELU
Turvamies
- Näytelmäteksti ja ohjaus: Pasi Lampela
- Rooleissa: Katja Küttner ja Martti Suosalo.
- Kantaesitys: Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7.10.2021. Arvio esityksestä 18.10.
Kyllähän näinä aikoina kiinnostaa, mitä isoisten turvamiehet oikein tekevät.
Kun Sanna Marin juoksee iltalenkillään skuutilla perässään surisevaa turvamiestään karkuun, mieli kehii ties minkälaisia juonenkäänteitä spurtille.
Pasi Lampelan Turvamies-komediassa päähenkilö on ”vain” varakkaan kauppiassuvun vesa Antti ja turvamies Mirka, napakka hyvinkääläinen securitate.
Lunnaaksi pyydetään kymppitonnia.
Sekin on Antille kauhistus. Vapaudenriistosta se on aivan liian mitätönkin summa ja siksi Antti haluaisi vähintäänkin uutta naisystäväänsä tapaamaan.
Kymppitonni? Niin on komediakin vähän kuin Riitta Väisäsen muinoin juontama visa. Ei iske tarina, vaikka monesta kohtaa kopaistaan.
Komediaksi dialogi yrittää liian monella koukulla katsojan ymmärrystä. Ei turinan seuraaminen vaikeaa ole, mutta kehittely on kesken. Martti Suosalon on pakko tehdä Antti vähän slapstick-hahmoksi, lorotella liukkaaksi ja sirotella mukaan 1050-luvun Komisario Palmu -elokuvista tuttuja äänenpainoja – no tyylittelyn taitonsa tietysti siinäkin vaaditaan, jos sanoma ei muuten kanna.
* *
Katja Kuttnerin kanssa rytmi on hyvä ja duon siksakkausta on kiva katsoa. Molemmilta koreografia sujuu, Suosalon lanneliikkeet voisi videoida ja opettaa näyttelijänkouluissa.
Mutta onko tämä tunnin ja kolmen vartin istunnon arvoinen noin katsojan kannalta?
Väliaikaa kohti jo uuvuttaa ja maskinaaman vähintään on päästävä haukkaamaan Hakaniemen happea.
Siinä yläviistoon kivitalojen valaistuihin ikkunoihin katsahtaessa käy lähinnä mielessä, että monikohan tuolla on oman itsensä vankeja näinä päivinä, koronarokotusta kartellessaan.
Siitä haluaisin näytelmän.
Anne Välinoro
Turvamies
- Näytelmäteksti ja ohjaus Pasi Lampela
- Visuaalinen suunnittelu Max Wikström
- Koreografia Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen
- Valosuunnittelu Paavo Kykkänen
- Äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta
- Dramaturgi Ari-Pekka Lahti
- Rooleissa Katja Küttner ja Martti Suosalo.
Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7.10.2021. Esityksiä 19.11. asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä? Arviossa Sex – sukupolvia ja sukupuolia
TEATTERI | Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.
