Kuvat: Ernest Protasiewicz

Käsikirjoittaja-ohjaaja Jacob Öhrman on halunnut antaa Tsehovin Mašalle, Olgalle ja Irinalle uuden mahdollisuuden, ja tuoda heidän elämäänsä jotain konkreettista, jota vastaan sisaret voivat taistella. Sen hän myös tekee, vahvasti.

Öhrman on luonut Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämölle omalakisen teoksen, jossa hän yhdistää Tsehovin klassikkonäytelmän Kolme sisarta ja Ridley Scottin ohjaamat Alien-scifiklassikkoelokuvat. Konkreettisesti näyttämölle tuodaan kauhuelokuvien tunnetuimpiin kuuluva hirviöhahmo. Kun esitykseen yhdistetään vielä musiikki ja kamerat, keitos on valmis.

Olen keskellä kovaäänistä sekasortoa, jossa sotilaat marssivat ja osoittavat aseella. Olen teatterissa, mutta silti, jossain takaraivossa on pieni pelko siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Näiden kahden eri genreistä tulevien asioiden yhdistäminen ei ole niin ällistyttävä ajatus kuin ensin ajattelee. Molemmissa tarinoissa vuorottelevat pelko ja toisaalta toivo, jostain uudesta uljaasta tulevaisuudesta.

Esityksen rooligalleria on otettu Tsehovin näytelmästä. Jos tuntee Tsehovin Kolmen sisaren maiseman ja tekstin sekä Alien-elokuvien perusjuonen pääsee, helpommin sisälle tarinaan. Näytelmä on elokuvan tapaan tekstitetty.

* *

Esityksen alussa vietetään Irinan kosteita nimipäiviä. Koko porukka on päissään ja kastelee itseään ja tekokukkiaan vodkalla. Versininille ja Natashalle on sälytetty pahiksen viitta, mikä tuntuu loogiselta. He ovatkin aina olleet Kolmessa sisaressa ne ulkopuoliset.

Sisarten ikinunelman ”Moskovaan, Moskovaan, Moskovaan” tunnistaa helposti. Kukapa ei haikailisi johonkin unelmien paikkaan, jonne päästyä koko elämä aukenisi uudeksi ja ihanaksi.

Haaveilu on toki ihanaa ajanvietettä, mutta ilman konkreettista toimintaa mitään ei tapahdu. Toisaalta, Tsehovia mukaillen: entä jos tämä elämä olisikin vasta konsepti, jonka voisimme puhtaaksikirjoittaa seuraavassa elämässä?

* *

Versininin Irinalle tuoman nimipäiväpaketin sisällä on hirviö. Tsehovin maailmasta siirrytään vuoteen 2379 ja Alien-maailmaan, jossa tiedemiehet yrittävät kloonata hirviön. Mašasta tulee Alien-hirviön ”kuningatar”, jonka sisään tunkeutuvan olion tiedetään pystyvän lisääntymään.

Väliajan jälkeen näyttämökuvassa nähdään ristiinnaulittu Alien Jeesus. On siirrytty karaokebaariin, jossa esiintyjät laulavat ristiinnaulitulle.

Näen teoksessa häivähdyksiä Haruki Murakamin teoksen 1Q84 maailmasta, jossa eletään rinnakkaistodellisuuksissa ja palvotaan uskonnollista johtajakulttia.

Onko tämä kuva ihmisessä olevasta toiveesta, jostakin korkeammasta voimasta, jonka huomaan haluamme heittäytyä, ja jota voimme palvoa?

* *

Esityksen tekotapa yhdistää draamanäyttelemistä ja elokuvakerrontaa. Näyttelijät kuvaavat toisiaan ja itseään ja näyttelevät välillä suoraan kameralle. Kuvakerronta korostaa hetkessä olemista. Tulee tunne, että olemme tässä ja nyt, osa kerrottavaa tarinaa.
Videomonitorointi on kiinnostavaa silloin, kun sama kohtaus nähdään screeneillä eri näkökulmista. Ja silloin, kun roolihenkilö saadaan lähikuvaan tuijottamaan katsojaa silmästä silmään.

Välillä kuvaaminen tuntuu itsetarkoitukselta kuvaamiselta pelkän kuvaamisen vuoksi. Ensemblessa mukana olevat hyvät ja osaavat näyttelijät pystyvät kyllä ilmaisemaan kohtauksen sisällön ja tunnetilan ilman kameraakin.

Näyttelijät uskovat valittuun tyylilajiin ja näytelmän sisaret Masha (Inke Koskinen), Irina (Fanni Noroila) ja Olga (Sonja Kuittinen) ovat upea kolmikko kuljettamaan tarinaa alusta loppuun.

* *

Esitys herättää kysymyksiä moraalifilosofiasta sekä tieteen ja taiteen etiikasta. Onko ihminen lähtökohtaisesti hyvä vai paha.

Vaikka tappaisimme kaikki maailman hirviöt, syntyykö aina uusi monsteri, joka vallanhimossaan haluaa kaiken. Tässä maailmantilanteessa Kolme sisarta viides näytös -teoksen voi nähdä myös allegoriana Putinin sodasta ja pahuuden voimasta.

Suosittelen spektaakkelia erityisesti filosofian, psykologian ja teatterialan opiskelijoilla sekä ihmisille, joilla on mielikuva siitä, että teatteri olisi valmiiksi pureskeltu einesmakaronilaatikko.

Maarit Saarelainen

Kolme sisarta viides näytös

• Käsikirjoitus, sovitus ja ohjaus Jakob Öhrman
  
• Pohjautuu Tšehovin näytelmään ja Alien-elokuvasarjaan
  
• Suomennos Sinna Virtanen
  
• Musiikki Janne Lounatvuori / SOFA
  
• Pukusuunnittelu Brenda Gomez
  
• Kampausten ja naamioinnin suunnittelu Sari Rautio
  
• Taistelukoreografiat Oula Kitti
  
• Lavastesuunnittelu Lars Idman
  
• Videosuunnittelu Jakob Öhrman ja Matias Ojanen
  
• Valosuunnittelu Jaakko Sirainen
  
• Äänisuunnittelu Niklas Vainio
• Rooleissa Inke Koskinen, Fanni Noroila, Sonja Kuittinen, Pyry Nikkilä, Miia Selin, Tuukka Huttunen, Hiski Vihertörmä, Janne Kallioniemi, Auvo Vihro, Mika Honkanen, Minna Hokkanen, Veera Laitinen
• Näyttämömestarit Antti Lauttamäki / Hannu Alanen
  
• Video- ja valo-operaattorit Jaakko Sirainen / Matias Ojanen
  
• Ääniajot Niklas Vainio / Tero Koivisto
  
• AV-teknikot Igor Smirnov / Jarno Lyytikäinen
  
• Tekstitykset Juha Äystö
  

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 14.1.2023. Esityksiä 22.4. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua