Anna-Sofia Tuominen ja Miiko Toiviainen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Helsinkiä on kohdannut ydintuho. Ydinpommi on muuttanut kaupungin autiomaaksi. Vaan miten onkin mahdollista, että juuri erääseen pieneen pasilalaiseen teatteriin on pelastautunut kourallinen selviytyjiä. Ennen maailmanloppua joukon johtaja, Äiti, toimi teatterin talonmiehenä, mutta nyt sekä henkisenä että fyysisenä rakkauden ja harmonian johtajana.

Kaikki Uuden Edenin kyläläiset eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen, sillä Äiti haluaa, että ennen taidetta ja teatteria laitetaan uusi maailma kuntoon. Teatterin näyttelijäharjoittelija Sonja tartuttaa epäilyksen siemenen joukon uuteen jäseneen, Petteriin, ja saa hänestä salaisen kapinatoverin. Petteri on elänyt yksin koko kahdeksan vuoden apokalyptisen ajanlaskun ja on valmis mihin vain Sonjan rakkauden tähden.

Satiirisen ja irvokkaan esityksen edetessä pohditaan niin ihmisen etiikkaa kuin moraaliakin. Sonja kuljettaa tarinaa, tietenkin, Shakespearen kautta, jonka kertomukset ovat ajankohtaisia niin ennen kuin jälkeenkin maailmanlopun. Jos tekee ihan pienen murhan vain, onko silti hyvien puolella? Voiko apokalyptisella selviytyjällä olla moraalia?

Mikko Vihma, Miiko Toiviainen ja Leenamari Unho. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Uuden Edenin kylässä keskitytään työn tekemiseen eikä ainoa elossaoleva taiteenvaalija Sonja ole löytänyt itselleen mieluista ja sopivaa paikkaa, jolla tekisi itsestään merkityksellisen kyläläisen. Tarinassa törmätään jatkuvasti dilemmaan, onko taide tärkeää? Tarvitaanko taidetta, jos tavoitteena on saada aikaan toimiva yhteiskunta luhistuneen maailman tilalle? Onko taiteella paikkansa?

No, onhan sillä. Jos menet teatteriin, niin menet sinne jostakin syystä: haluat nauttia taiteesta, irtautua arjesta, saada elämyksiä, parantaa omaa mielialaasi, jopa laskea stressitasoasi. Syitä on monia ja juuri siitä syystä taide on tärkeää.

Unto Nuora, Leenamari Unho, Anna-Sofia Tuominen, Mikko Vihma, Ushma Olava ja takana Miiko Toiviainen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Esitys ja esiintyjät ovat huippuluokkaa, mutta viittä tähteä en Uudelle Edenille anna. Se kaivannee selityksen.

Olen nähnyt Juho Mantereen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Rakkaani, Conan Barbaari. Mantere ei pysty järisyttämään maailmaani enää millään (vai pystyykö?) Turun kaupunginteatterissa ensi-iltansa vuonna 2020 saaneen groteskin ja hikisen esityksen jälkeen. Mantereen Conan toi teatterigenreen jotain, jota en ollut aiemmin kokenut ja se oli huikean nautinnollista.

Harmittelen vieläkin, että näin Conanin yksin enkä saanut pallotella siitä syntyneitä ajatuksia ystävän kanssa. Uuden Edenin näin puolisoni kanssa, ja on aina mahtavaa keskustella esityksen jälkeen ja huomata, kuinka monella tavalla teatterin voi kokea.

Pohdin myös Uuden Edenin kohderyhmää. Ensi-iltahumun kutsuvieraiden joukossa teatterivitsit naurattivat (myös minua), mutta voivatko sisäpiirihassuttelut jättää teatterimaailmaan perehtymättömän katsojan huumorin ulkopuolelle?

Lempihetkeni näytelmässä olivat perinteiset musikaalien joukkokohtaukset, Äidin steppihetki ja Miiko Toiviaisen soolot. Kiitos rohkeille teattereille, jotka tekevät jotain muutakin kuin ovien availufarsseja.

Ja loppusanat: Juho Mantere, jatka sitä, mitä teet!

Petra Stolt

Uusi Eden

• Ohjaus, käsikirjoitus ja laulujen sanat Juho Mantere
• Laulujen sävellys ja sanat Henri Lyysaari
• Koreografia ja ohjaajan assistentti Johanna Elovaara
• Koreografia Työryhmä
• Lavastus ja valosuunnittelu William Iles
• Pukusuunnittelu Riina Leea Nieminen
• Äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta
• Naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen
• Vastuudramaturgi Ari-Pekka Lahti
• Rooleissa Miiko Toiviainen, Anna-Sofia Tuominen, Tiina Peltonen, Niki Rautén, Ushma Olava, Leenamari Unho, Unto Nuora, Mikko Vihma
• Kapellimestari Henry Lyysaari
• Muusikot Ossi Maristo/Atte Aho, Maria Lamminen/Saija Hostikka, Juhana Kiiski

Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 5.2.2025. Esityksiä 11.4. asti. Esityskalenteriin tästä. Esitystä ei suositella alle 13-vuotiaille.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua