Kuvat: Joensuun kaupunginteatteri

Kun kertoja heti alussa tunnustaa tavakseen valehdella ja myöhemmin selviää, että mielenterveyskin horjuu, niin on vaikea sanoa, mikä näytelmässä on totta ja minkä kertoja keksii. Viime keväänä ensi-iltansa saanut ja tänä syksynä uudelleenlämmitetty Anjan lähes erinomainen elämä käyttää tätä katsojan epätietoisuutta taitavasti ja esitykseen ripsautetaan kaunis hippunen unen- tai taianomaisuutta.

Sisko kehottaa päähenkilö Anjan (Minna Maaria Virtanen), omaperäisen maalaisnaisen, posottamaan muistonsa vanhoille C-kaseteille, että ”jäis jäläkipolvillekki jottain pohtimista”. Tätä välillä hyvinkin intensiiviseksi ja räiskyväksi äityvää posottamista yleisölle sitten tarjoillaan. Ja jälkipolville – tai aina yleisölle – tosiaan jää paljon pohtimista ja yhtä paljon kysymyksiä kuin vastauksia.

* *

Esko-Pekka Tiitinen on dramatisoinut ja käsikirjoittanut samannimisestä kirjastaan (Tammi 2011) tulkinnan Joensuun kaupunginteatterin pienen näyttämön lavalle yhdessä Minna Maaria Virtasen kanssa. Tiitinen itse myös ohjaa.

Esitys juhlistaa Virtasen 25-vuotista taiteilijauraa eikä Virtanen tässä tosiaan ole vain vuorosanansa opetteleva, ohjattava näyttelijä. Se, että tämä on tehty syvemmässä yhteistyössä, näkyy läpi esityksen. Virtasen tiukka läsnäolo, fyysisyys ja sulava rytmi tekevät monologista vaikuttavan kokemuksen. Tohmajärveläisnaisen juureva ja rehevä ilmaisu välittyy.

Teoksessa on paljon tunnistettavaa sodan kokeneiden kasvattamasta suuresta ikäluokasta. Anjan aviomiestä Erkkiä voi täysin uskottavasti esittää akkuporakone eikä se tunnu loukkaavalta tai vähättelevältä. Ja vanhemmat rakastivat lapsiaan, mutta ei sitä herra paratkoon sanottu. Äiti nöyryyttää lasta, mutta pyytää sitten anteeksi tuoreella pullalla ja maitolasillisella. Isä tosipaikan tullen puolustaa lastaan jopa auktoriteettihahmoa vastaan ja sen on riitettävä kertomaan tunteista.

Sukupuolijärjestys oli tiukasti sementoitu ja vaimo laittoi perunat. Anjan kapina järjestystä vastaan on samalla hauska ja koskettava. Eron jälkeinen vapaudentunne on käsinkosketeltava. Silti mummoksi tuleminen on valtavan suuri asia.

* *

Kertomus on satumainen ja värikylläinen, vaikka lavastus on hyvin riisuttu eikä lavalla nähdä kuin Virtanen pitämässä monologiaan. Valaistuksella, äänisuunnittelulla ja vähillä lavastuselementeillä rakennetaan puitteet, jotka Virtasen läsnäolo tehokkaasti täyttää. Joensuun kaupunginteatterin pieni näyttämö on esitykselle omiaan.

Esityksen kesto on puolitoista tuntia väliaikoineen eli melkoisen lyhyt. Väliajan tarpeellisuuskin on siinä ja siinä. Silti tässä lyhyessä ajassa onnistutaan kertomaan yllättävän kattavasti ja ehjästi yhden kuvitteellisen tohmajärveläisnaisen tarina. Tai ainakin sekä liioiteltu että osittain suoraan hihasta vedetty versio siitä.

Näytelmä asettuu siis siihen karjalaiseen ja savolaiseen tarinankerronnan perinteeseen, jossa kuulijat viihtyvät, mutta heille siirretään myös vastuu. Kerrassaan mainio esitys.

Pasi Huttunen

Anjan lähes erinomainen elämä

• Ohjaus ja alkuperäisteos: Esko-Pekka Tiitinen
• Dramatisointi ja käsikirjoitus: Minna Maaria Virtanen ja Esko-Pekka Tiitinen
• Rooleissa: Minna Maaria Virtanen
• Valosuunnittelu: Asko Heiskanen
• Äänisuunnittelu ja musiikki: Antti Männikkö
• Lavastus ja pukusuunnittelu: Työryhmä

Ensi-ilta Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 21.4.2023. Esityksiä 20.1.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua