Poika (Oskar Hartman) ja Pöö (Teemu Mäkinen). Kuva: Jari Kivelä

”Ei niin mitättömän pientä hännänpalasta, että sitä sopis mitättömäks haukkua.”

Tamperelaisen Ahaa Teatterin Mouruava yösydän on leikkimielinen ja vauhdikas musiikillinen näytelmä, jonka kohderyhmä on alakouluikäisistä aikuisiin. Esityksen voi tilata minnepäin Suomea tahansa.

Esityksen teema on hieno: jokaisella yksityiskohdalla on pieni, mutta suuri tarkoituksensa elämässä. Meillä kaikilla oma yksityinen elämänpolkumme, mutta yhdessä etsien ja löytäen sieltä voi kaivaa esiin vielä enemmän. Tässä pienen, mutta suuren tarkoituksen metsästyksessä Roosa Lehtinen, Oskar Hartman, Reetta Hyreen ja Teemu Mäkinen muuntautuvat moneksi ja törmäyttävät lukuisissa rooleissaan yhteen Ihmisenpennun, Äiskän, Iskän, Siimeskissan, Pöön, Biletoukan, kyläläisiä ja metsän väkeä.

Siimeskissa Roos Lehtinen. Kuva: Jari Kivelä

* *

Poika, ihmisenpentu, miettii mikä voisi olla juuri hänelle tärkeä ja merkityksellinen asia. Mikään ei oikein tunnu miltään, eikä hänellä ole omasta mielestään mielikuvitustakaan. On vain levottomuus, ja kokemus siitä, että elämästä puuttuu jotakin. Löytyisikö metsästä piilossa oleva elämän tarkoitus?

Pojan Äiskä ja Iskä ovat löytäneet itselleen musiikin ja ennen muuta laulun tekemisen. He ovat jo vuosikausia etsineet viimeistä palaa, joka tekisi heidän laulustaan täydellisen. Vanhemmat ovat niin innostuneita harrastuksestaan, ettei mikään muu mahdu heidän elämäänsä, ei edes heidän Ihmispentunsa. He vain ihmettelevät, kun Poikaa eivät kiinnosta samat asiat kuin heitä.

Näytelmän Siimeskissa ja Siimeskissan pennut edustavat vapautta ja erilaisuutta, he pursuavat intoa ja elämää. Siimeskissaa ei haittaa vaikka hänen hännästään napsaistaankin pieni palanen, koska se ei ole kokonaisuuden kannalta tärkeä.

Pelon aihe, Kutiava Kammotus, Pölypallo Pöö puolestaan murehtii sitä, ettei kukaan enää säikähdä häntä, vaikka hän kuinka kähisee ja köhisee pelottavasti sängyn alla.

Puupöheikköön eksyessään poika ymmärtää, että luonto on vaarassa ja juuri hänen tehtävänsä on pelastaa metsä, koska aikuiset eivät näe metsää puilta. Lopulta pelastamassa ovat myös Pöö, Siimeskissa, Äiskä, Iskä ja koko kylä. Ja kadonnut laulun säekin löytyy.

Talot Teemu Mäkinen ja Reetta Hyreen (myös Äiskä ja Iskä). Kuva: Jari Kivelä

* *

Esityksen tarina haarautuu moneen suuntaan ja sen tavoite jää vähän sumeaksi. Näyttelijät ovat energiaa täynnä, vaikka ovat välillä ylösalaisin tai alasylöisin. He laulavat ja tanssivat hyvin, ja taipuisivat helposti vaativampaankin menoon. Henkilöhahmot ovat hauskoja, mutta heiltä tuntuu puuttuvan kulkusuunta.

Heini Maarasen lavastus ja Riina Leea Niemisen puvustus, Kari Mäkirannan musiikki ja äänet sekä Antti Kaupin valosuunnittelu luovat mielikuvitukselle ja leikille otolliset puitteet. Ne vauhdittavat esitystä ja tuovat sopivia tunnelmapaloja Mouruavan yösydämen esitykseen. Lavastuksen nerokas yksityiskohta on kylä, joka rakennetaan laittamalla talot päähän.

Kysyin esityksen päätyttyä pieneltä katsojalta, noin viisivuotiaalta pojalta, tykkäsikö hän esityksestä? Harkinnan jälkeen vastaus oli yksiselitteinen: Joo! Toisen katsojakommentin sain noin seitsemänvuotiaalta tytöltä, joka vastasi samaan kysymyksen: Ihan hyvä se oli.

Maarit Saarelainen

Mouruava yösydän

• Käsikirjoitus ja ohjaus: Jukka Kittilä
• Lavastussuunnittelu: Heini Maaranen
• Pukusuunnittelu: Riina Leea Nieminen
• Musiikki ja äänisuunnittelu: Kari Mäkiranta
• Valosuunnittelu: Antti Kauppi
• Maskeeraussuunnittelu: Pia Kähkönen
• Näyttelijät: Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Roosa Lehtinen, Teemu Mäkinen
• Kesto: 60 min, ei väliaikaa
• Ikäsuositus: alakoululaisista aikuisiin

Kantaesitys: Ahaa Teatterissa 6.9.2022. Seuraavat esitykset to 8.9. ja 2.11. Esityskalenteriin täältä. Näytelmän oppimateriaali lähetetään esityksen tilaaville ryhmille.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua