Kuva: Heikki Leis
OOPPERA | Tarton Vanemuine-teatterin tulkinta Mozart-klassikosta Don Giovanni on teatterinystävän mannaa.
”Parkkihallista alkava välienselvittely tuo ketkun häntäheikin tähän päivään.”
ARVOSTELU
W.A.Mozart: Don Giovanni
- Vanemuisen oopperan kuoro ja sinfoniaorkesteri.
- Musiikkijohtaja: Risto Joost
- Ohjaaja: Elmo Nüganen
- Esitys: Vanemuinen pieni talo Tartossa, 24.3.2023.
Vanemuisen pienen teatterin vanha, jugend-henkinen näyttämö Luonnonhistoriallista museota vastapäätä ja viihtyisän Hurda-puiston kainalossa on Tarttoa tunnelmallisimmillaan.
Täällä on teatterin lumoa, intiimiyttä ja nykytekniikkaa hyvässä harmoniassa.
Naulakon rouvat nappaavat takkisi silmänräpäyksessä, toruvat auki jätetystä sateenvarjosta vanhan maailman malliin ja ovat kuin osa esitystä.
Tiedä, missä olet. Tämä on Taiteen pyhäkkö ja nyt on meneillään 153. esityskausi.
Sulje puhelimesi, astu pimpom-fanfaarin mukana aloillesi penkkiin ja keskity.
Tällä kertaa Elmo Nügasen ohjaamaan Don Giovanniin johdattaa myös First Lady, Constanza. Hänen, rokokooasuun sonnustautuneen esipuhujan tehtävä on viedä meidät kaavaan, katsojuuteen, vaikka kaikki muu katsomossa vaikuttaa olevan toisin.
Näyttämöllä on myös katsomo. Näyttämöltä kohoavan suorakulmion molemmin puolin vääntelehtii kuorolaisia kurittomina katsojina.
Vanemuine-teatterin Don Giovanni on teatterinomaista oopperaa vahvimmillaan. Kuva: Heikki Leis
* *
Hmm. Tästä tulee mielleyhtymä Savonlinnan Oopperajuhlien Sevillan parturiin, johon Kari Heiskanen ohjasi feikkiorkesterin ylimaallisesti notkuen lavalle eläytymään alkusoittoon.
Niin Heiskanen kuin Nüganen ovat alun perin teatterimaailmasta ja Nügaselle oopperaohjaus vasta toinen – vaikka ohjaajan uraa on takana yli 30 vuotta.
Etäyttämisefektit eivät jää Constanzaan ja näyttämökorokkeeseen.
Nüganen tekee kaikkensa, jotta teatteritaiteen valta ei horju oopperan avaruuden rinnalla.
Vaunuilla 1600-luvun Sevillassa alun perin seikkaileva Don Juan elää nimihahmoa myöten tätä päivää.
Se on autohallissa välejään selvittävien katujengien, fitness-kuningattarien, salilla pumppaajien ja roolipelaajien maailma.
Naistenpitelijä, Auervaara, Peter Nygård, jengin paha poika, ehkä liian liukaskäpäläinen elokuvatuottaja Harvey Weinstein joutuu vastakkain oman elämänsä liukuhihnaratkaisujen ja naisseikkailujen kanssa tapettuaan puolihuolimattomasti Komtuurin, alueen suuren hengellisen auktoriteetin.
Taustaprojisoinneissa tunnetilat nousevat esiin mustavalkoisina videoina. Kuva: Heikki Leis
* *
Kuten oman elämänsä sankareilla aina, myös Don Juanilla on lakeijansa, selittäjänsä ja viitankantajansa.
Nyt lakeija on enemmän narri, tämä Leporello.
Nügasen työkalut tässä ovat parhaat mahdolliset. Nuoria, erittäin liikunnallisia laulajia ei ole ihan helppo rooleihin saada, mutta nyt riveistä ei heikkoa kohtaa löydy.
He tanssivat, hyppivät, kantavat toisiaan, painivat ja jammailevat.
Nüganen nostaa ihonalaisen tunteiden kuohun suurelle pinnalle, latvialaisen videosuunnittelija Katrina Neiburgan taustafondin peittävissä projisoinneissa uljaasti esiin.
Kuvasto on enimmäkseen kasvoja; surussa, kyynelissä, ihmetyksessä valaistuja kasvoja. Videot ovat mustavalkoisia.
Se nostaa niiden sensitiivisyyttä ja muodostaa elegantin vastaeleen näyttämön villille menolle, nyrkkeilykehän matseille, klubibileille ja häille foliopalloineen, jopa katsomosta, meidän, yleisön joukosta nouseville sisääntuloille.
Don Juanin matka naistenkellistäjänä jatkuu, vaikka takana on jo 2 065 saavutusta. Kuva: Heikki Leis
* *
Koska tämä aika on jyrkkä, moniarvoinen ja toisaalta diktaattorien uuden tulemisen aika, näyttämölläkin moni asia näyttäytyy kuin Tarton maamerkissä, alassuin-talossa.
Kun Komtuurin Kivinen muistopatsas murahtaa viimeisen tuomionsa katsomon kautta, Don Giovanni saa valjaat selkäänsä ja kohoaa – ei enkelinä, vaan sätkytellen jonnekin, olemattomuuteen tai painottomuuteen.
Tämä on ovelimpia päätöksiä tälle yleensä epämääräiseen helvettiin päähenkilönsä syöksevälle legendalle.
Don Giovanni jää välitilaan ja jatkamaan synkistelevän elostelijan taivaltaan lihanhimojen kahleissa.
2 065 kellistystä voi vielä saada jatkoa.
”Me too” kajahtaa vuosisadasta toiseen.
Anne Välinoro
W.A.Mozart: Don Giovanni
Vanemuisen oopperan kuoro ja sinfoniaorkesteri
- Musiikkijohtaja Risto Joost
- Kapellimestari Martin Sildos
- Ohjaaja Elmo Nüganen
- Videosuunnittelu Katrina Neiburga
- Pukusuunnittelija Kristine Pasternaka
- Valosuunnittelija Kristjan Suits
- Koregrafi Rauno Zubko
- Rooleissa Jānis Apein /Tamar Nugis, Raiko Raalik / Tambet Kikas, Märt Jakobson, Pirjo Jonas / Maria Melaha, Juhan Tralla / Rasmus Kull, Karmen Puis, Simo Breede / Taavi Tampu, Maria Listra / Grete Oolberg, Saara Nüganen, Kristel Oja / Kristiina Hovi,
Esityksiä Vanemuisen pienessä talossa 26.5.2023 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.