Hede on värikylläisen elinvoimainen ja sopivasti haastava esitys

06.11.2020

Kuva: Christian Gaier

SIRKUSTAIDE | Hede ravistelee käsityksiä sirkuksesta temppuiluna ja saattelee kauniisti isojen kysymysten äärelle. Lopuksi askarrellaan yhdessä.

”Hede pysyy hienosti sillä rajalla, että ymmärränkö katsojana lavan tapahtumia vai en. Onko mitään ymmärrettävää vai avautuuko kaikki ihan vain olemalla siinä hetkessä katsomassa ja kuulemassa?”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Hede

  • Artistit ja konsepti: Katri Salmenoja, Olli Vuorinen
  • Tuotanto: Nuua
  • Esitys Näyttämöllä Joensuussa 1.11.2020

Hede on aisteja hellivä, hyvin visuaalinen kokonaisuus, joka houkuttelee antautumaan vietäväkseen. Välillä mennään rajoilla siinä, että annetaanko katsojalle avaimet esityksen tulkitsemiseen, mutta kyllä ne avaimet lopulta lukkoon sopivat. Toki sieltä oven takaa avautuu jokaiselle katsojalle erilainen näkymä kuten taiteessa aina.

Lyriikan, musiikin ja äänen saralla työskentelevän helsinkiläisen Katri Salmenojan runous yhdistyy esityksessä ranskalaisesta Academie-Fratellini-sirkuskoulusta valmistuneen Olli Vuorisen jongleeraukseen. Vuorinen perusti Nuuan brasilialaisen Luis Sartori do Valen kanssa Suomessa vuonna 2012. Nuuan esityksiä – myös Hede – on nähty etupäässä ulkomailla.

Virtuositeetin ja esitys edellä menemisen suhde askarruttaa sirkusesityksissä kerta toisensa jälkeen. Vaatii hiukan ravistelua, että saa karisteltua päältään sen pinttyneen käsityksen, että sirkus olisi lähinnä huimaa temppuilua. Hede auttaa tässä ravistelussa hienosti.

Esitys pureutuu syvälle ihmisyyden, kielen ja olemisen merkityksiin. Kukkaruukulla ja esimerkiksi syksyisellä, kellastuneella oksalla jongleeraaminen tukee paikoin vaativaakin runoutta ja päin vastoin. Välillä Salmenoja ja Vuorinen tutkivat keskinäistä dynamiikkaansa leikkisästi kuin klovnit konsanaan. Konsepti hahmottuu palasittain ja osittain vasta kotimatkalla.

Punainen ja vihreä, intensiivisen syvät värit jäävät lavalta mieleen vaikka mukana on myös hailakampaa syksyistä sävyä. Hallittu värimaailma ja fyysisyys saavat esityksen pursuilemaan elämää kuin Nerudan tekstit. Teoksen äänimaisema on kaunis ja tukee teoksen visuaalisuutta saumatta.

Hede pysyy hienosti sillä rajalla, että ymmärränkö katsojana lavan tapahtumia vai en. Onko mitään ymmärrettävää vai avautuuko kaikki ihan vain olemalla siinä hetkessä katsomassa ja kuulemassa? Voiko katsoa väärin? Esitys haastaa ja välillä on hyvä tulla haastetuksi.

Esityksen jälkeen esittäjät jäävät juttelemaan mukavia ja tunnelma on lämmin. Kysymyksiä saa esittää ja yllättävän moni niitä uskaltautuu esittämään. Lisäksi kaikki saavat pikakoulutuksen, kuinka taiteilla ruusu servetistä. Tässä on nyt sen sydänhymiön paikka.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This