Tampereen oma maagikko kohtaa savimiehen – arviossa Kapteeni Kuolio ja Kalevan Golem

Kuvat: Wiki Commons / Lempo Kustannus

P. A. Mannisen tamperelaista maagikkoa – tai mielenterveyskuntoutujaa, näkökulmasta riippuen –Kapteeni Kuoliota ja hänen monista olemisen tasoista ponnistavaa seuruettaan kuvaava Kapteeni Kuolio -sarjakuva perustuu tositapahtumiin. Tai ainakin niin lähelle erilaisten maagisten tapahtumien ja yliluonnollisten hahmojen perustaa kuin on mahdollista.

Mannisen valtava tutkimus- ja taustatyö kansanhistoriasta, uskonnoista, mystiikasta ja Tampereen seudun menneisyydestä rakentaa Kuolio-albumeista herkullisia sarjakuvallisia avauksia taustalla oleviin uskomuksiin ja oikeisiin mystisiin tapahtumiin. Parodinen ote supersankarikuvastoon tekee Kuoliosta sympaattisen, ulkopuolisille kylähulluna näyttäytyvän outolinnun, jonka asema maagisessa maailmassa on kuitenkin keskeinen.

Kapteeni Kuolio ja Kalevan Golem -tarinassa (Lempo, 2025) Kuolio, hänen naapurinsa Kapteeni Kökkö, monista tarinoista tuttu yliluonnollinen Ajattara ja entinen hirviö Lamia kohtaavat vuoden 1918 sisällissodassa kuolleen venäläisen sotilaan golemin eli juutalaisen taruston savesta luodun miehen. Mitä yli satavuotias golem tavoittelee? Joutuuko Kuolio kumppaneineen jälleen pelastamaan maailman ilman, että maailma saa siitä edes kuulla?

Mannisen Kuolio-tarinoissa on jo pitkään toistunut kaavana eri tampereleisten kaupunginosien esitteleminen historian, nähtävyyksien ja erikoisten tapahtumien valossa. On ollut muun muassa noita Juhannuskylässä, näkkejä Pyynikillä ja tietysti hirviökissa Kissanmaalla. Kaupungin ansiokas esittely on pikkuhiljaa livahtanut vähän kuin tarinoiden pääasiaksi vanhan kunnon seikkailun sijaan.

Golem-kirjassakin enemmän seurataan ”hirviötä” melko leppoisasti läpi perinteikkään Kalevan kulmien kuin varsinaisesti taistellaan maailman pelastamiseksi. Kulkureitin varrella olevia nähtävyyksiä liitetään osaksi maagista historiaa. Ohikulkijoille tuntuu menevän loputtomasti läpi ”cosplaytä tässä vain” -selitys univormuasuisen zombien vaellukselle.

Mannisen tyyliksi on vakiintunut viimeistelemättömän oloinen viivapiirros, jossa taustoihin panostetaan enemmän kuin henkilöihin. ”Suttuisuus” ei silti ainakaan enää näin monen albumin jälkeen häiritse, koska siitä on muotoutunut Mannisen ja Kuolio-sarjan tavaramerkkityyli. Mustavalkoisuus on paikkaansa puolustava tyylillinen valinta. Taustahistorian selitysosioissa käytetään toimivasti myös varjokuvakerrontaa.

Tarinat ja taustatutkimus ovat silti enemmän Kuolioiden suola kuin niiden visuaalinen puoli. Tällä kertaa aika lämminhenkisen mutta hiukan rutinoituneen seikkailun maagisissa selityksissä juutalaiset uskomukset ja kabbala yhdistyvät luovasti niin Kippari Kalleen, E.T.:hen kuin Moog Konttiseen. Samalla kierretään Kalevan keskeiset nähtävyydet. Ja kerrankin maailma pelastuu suudelmalla.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua