Kuva: Story House Egmont
SARJAKUVA | Norjalaisen Malin Falchin kuvankaunis fantasiasarjakuva liikkuu maailmojen välissä teinisankarien voimin.
”Falchin fantasiamaailma on värikylläinen ja animaatiomaisen tunnelmallinen.”
ARVOSTELU

Malin Falch: Pohjantuli 4 – Vuorenpeikon valtakunta
- Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.
- Story House Egmont, 2023.
- 168 sivua.
Norjan Trondheimissa vuonna 1993 syntynyt Malin Falch alkoi julkaista Pohjantuli-sarjakuvaansa netissä jo opiskellessaan San Franciscossa. Sittemmin fantasiatarinasta on kasvanut palkittu sarja, jota on käännetty jo 13 kielelle. Vuorenpeikon valtakunta (Story House Egmont, 2023) on neljäs Jonna Joskitt-Pöyryn suomentama osa ihan tavallisen norjalaisen Sonja-tytön mielikuvituksellista tarinaa maagisessa keskiaikaisessa maailmassa, jossa viikingit ovat edelleen mukana kuvioissa, eläimet osaavat puhua ja keijujen ja peikkojen kaltaiset myytit sekä magia heräävät eloon.
Pohjantulen tarina alkaa siitä, kun peikkopoika Espen saapuu hakemaan seikkailuita janoavaa Sonjaa mukaansa toiseen maailmaan, Peikkolaaksoon. Hiljalleen selviää, että Sonjan setä Henrik osaa myös liikkua maailmasta toiseen. Vuorenpeikkojen valtakunta jatkaa monipolvista saagaa siitä, kun Sonja, Espen, maagisia kykyjä hallitseva Lotta ja puhuva Otso-karhu lähtevät pelastamaan Henrikiä peikkojen vankilasta. Taustalla häärii mystinen velho Varis omien suunnitelmiensa kanssa. Onneksi myös nuoret sankarimme saavat apua matkan varrella.
Falchin isoja silmiä ja olemattomia neniä piirtävä mangamainen tyyli luo vuorenpeikkojen näppyjen, partojen ja palavien silmien äärellä mukavan uhkaavaa vastapainoa varhaisteinien välittömän viattomalle seikkailulle. ”Mitä ne meistä muka haluavat”, ihmetellään peikkojen tarvetta vangita Henrik, mutta syynä ei olekaan pelkkä peikkomainen ihmislihan himo vaan kosto peikkojen maailman harmonian pilaamisesta. Ihmiset ovat pilanneet kaiken.
Falchin fantasiamaailma on värikylläinen ja animaatiomaisen tunnelmallinen. Visuaalisesti kokonaisuus onkin melkoisen herkullinen. Juonellisesti tarinaa viedään eteenpäin riittävän päähenkilökeskeisesti, ja vaikka uhkakuvia luodaan toimivasti, milloin peikkojen, milloin velho Variksen taholta, on toiminta kuitenkin melko kesyä ja kilttiä. Yllätyksellisetkin käänteet aiheuttavat lähinnä pientä sydämen tykytystä, yleisilme on lempeä. Sankarit ovat oikeamielisiä, kavereita ja apukäsiä löytyy matkan varrelta eikä huonosti tunnu lopulta käyvän juuri kellekään. Huumorihetkiäkin löytyy.
Vaikka Falch vie taiten tarinaa eteenpäin turvallisesti ystäväporukan suojissa, jäävät suurten tunteiden ääripäät hiukan käsittelemättä. Loppuahdinko on rakennettu komeasti mutta senkin ratkaisu jää lopulta vähän vaisuksi. Vaikka joitain asioita saadaan Vuorenpeikon valtakunnassa vietyä päätökseen, jää paljon langanpäitä auki. Tuskinpa Peikkolaakso vieläkään on kokonaan nähty.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Upeaa ajankuvaa Suomen ensimmäisestä naislentäjästä – arviossa Hangaarin kummitus
SARJAKUVA | Sisarusten Iriini Kalliomäen ja Kiira Mukan elämäkerrallinen sarjakuva naislentäjä Vuokko Knuutilasta on sympaattinen ja näyttävä.
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.



