Kuva: Story House Egmont
SARJAKUVA | Norjalaisen Malin Falchin kuvankaunis fantasiasarjakuva liikkuu maailmojen välissä teinisankarien voimin.
”Falchin fantasiamaailma on värikylläinen ja animaatiomaisen tunnelmallinen.”
ARVOSTELU
Malin Falch: Pohjantuli 4 – Vuorenpeikon valtakunta
- Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.
- Story House Egmont, 2023.
- 168 sivua.
Norjan Trondheimissa vuonna 1993 syntynyt Malin Falch alkoi julkaista Pohjantuli-sarjakuvaansa netissä jo opiskellessaan San Franciscossa. Sittemmin fantasiatarinasta on kasvanut palkittu sarja, jota on käännetty jo 13 kielelle. Vuorenpeikon valtakunta (Story House Egmont, 2023) on neljäs Jonna Joskitt-Pöyryn suomentama osa ihan tavallisen norjalaisen Sonja-tytön mielikuvituksellista tarinaa maagisessa keskiaikaisessa maailmassa, jossa viikingit ovat edelleen mukana kuvioissa, eläimet osaavat puhua ja keijujen ja peikkojen kaltaiset myytit sekä magia heräävät eloon.
Pohjantulen tarina alkaa siitä, kun peikkopoika Espen saapuu hakemaan seikkailuita janoavaa Sonjaa mukaansa toiseen maailmaan, Peikkolaaksoon. Hiljalleen selviää, että Sonjan setä Henrik osaa myös liikkua maailmasta toiseen. Vuorenpeikkojen valtakunta jatkaa monipolvista saagaa siitä, kun Sonja, Espen, maagisia kykyjä hallitseva Lotta ja puhuva Otso-karhu lähtevät pelastamaan Henrikiä peikkojen vankilasta. Taustalla häärii mystinen velho Varis omien suunnitelmiensa kanssa. Onneksi myös nuoret sankarimme saavat apua matkan varrella.
Falchin isoja silmiä ja olemattomia neniä piirtävä mangamainen tyyli luo vuorenpeikkojen näppyjen, partojen ja palavien silmien äärellä mukavan uhkaavaa vastapainoa varhaisteinien välittömän viattomalle seikkailulle. ”Mitä ne meistä muka haluavat”, ihmetellään peikkojen tarvetta vangita Henrik, mutta syynä ei olekaan pelkkä peikkomainen ihmislihan himo vaan kosto peikkojen maailman harmonian pilaamisesta. Ihmiset ovat pilanneet kaiken.
Falchin fantasiamaailma on värikylläinen ja animaatiomaisen tunnelmallinen. Visuaalisesti kokonaisuus onkin melkoisen herkullinen. Juonellisesti tarinaa viedään eteenpäin riittävän päähenkilökeskeisesti, ja vaikka uhkakuvia luodaan toimivasti, milloin peikkojen, milloin velho Variksen taholta, on toiminta kuitenkin melko kesyä ja kilttiä. Yllätyksellisetkin käänteet aiheuttavat lähinnä pientä sydämen tykytystä, yleisilme on lempeä. Sankarit ovat oikeamielisiä, kavereita ja apukäsiä löytyy matkan varrelta eikä huonosti tunnu lopulta käyvän juuri kellekään. Huumorihetkiäkin löytyy.
Vaikka Falch vie taiten tarinaa eteenpäin turvallisesti ystäväporukan suojissa, jäävät suurten tunteiden ääripäät hiukan käsittelemättä. Loppuahdinko on rakennettu komeasti mutta senkin ratkaisu jää lopulta vähän vaisuksi. Vaikka joitain asioita saadaan Vuorenpeikon valtakunnassa vietyä päätökseen, jää paljon langanpäitä auki. Tuskinpa Peikkolaakso vieläkään on kokonaan nähty.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tavallinen supermatti syrjäytyy ja syntyy uudelleen – arviossa Daredevil: Kiirastuli
SARJAKUVA | Frank Millerin käsissä Daredevil on sankari melkein ilman ihmevoimia ja sen takia super.
Tuomas Myllylän ja Sari Sariolan kauhusarjakuva viehättää ytimekkyydellään – arviossa Suomaat
SARJAKUVA | Sitkeä irlantilainen palvelusneito kohtaa 1800-lukuisen kartanon demonit. On aika kääriä hihat.
Nerokas keksijäkana – uuden Carl Barksin sankarit -kirjan pääosassa Pelle Peloton
SARJAKUVA | Pelle Pelottomaan keskittyvä kokoelma on jatkoa kauttaaltaan laadukkaalle Barks-julkaisujen sarjalle.
Mielikuvitus-Afrikassa sopii seikkailemaan – arviossa Tarzan-seikkailu Paluu Opariin
SARJAKUVA | Russ Manning, tuo Tarzan-piirtäjistä tunnetuin, survoo fantasiakaasun pohjaan. Paluu Opariin tarjoaa runsaasti hankalan rämpimistä ja jatkuvaa tappelemista.