Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
SARJAKUVA | Elämää ja kauneutta voi löytyä myös ydinsäteilevältä ”jättömaalta”, todistaa Johanna Aulénin sarjakuvadebyytti. Teos onnistuu tuomaan hyvin esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu.
”Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.”
ARVOSTELU
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
- WSOY, 2022.
- 112 sivua.
Vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on yhden sukupolven lapsuudentrauma ja yhä pahin tapahtunut ydinonnettomuus. Vuonna 2019 HBO:n upea minisarja Chernobyl nosti jälleen tapetille tapahtumat silloisessa Neuvostoliitossa, nykyisessä Ukrainassa. Samana vuonna graafikkona, animaattorina ja kuvataideopettajana työskennellyt vantaalainen Johanna Aulén kohtasi pelkonsa ja matkusti Tšernobyliin. Matkasta syntyi Ylen julkaisema reportaasi sekä nyt julkaistava tuore debyyttisarjakuva-albumi.
Tšernobylin koirat (WSOY, 2022) on realistisesti, jopa hiukan pelkistetysti piirretty dokumentti sekä onnettomuudesta, sen seurauksista ja siihen johtaneista tapahtumista että Aulénin vuoden 2019 käynnistä paikan päällä. Teos ottaa pieniä taiteellisia vapauksia lähinnä tapahtumapaikkojen sijainnin suhteen, jotta kaikki olennainen mahtuu Aulénin tekemään tutustumiskierrokseen. Muuten sarjakuva pohjaa vahvasti aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja haastatteluihin.
Vaikka esimerkiksi ihmisten piirteet ovat melkoisen ”pinnallisia”, on Aulén luonut värinkäytöllään mainioita tunnelmia ja vastakohtia, kuten betonirakennusten tylyyden ja syksyisesti räiskyvän luonnon värikylläisyyden luoma vastakkaisuus ja massiivisten rakennusten yksityiskohtaisuus.
Sarjakuvan erityisenä näkökulmana on, mitä tapahtui kotieläimille, erityisesti koirille, joita alueelta evakuoidut ihmiset eivät saaneet ottaa mukaansa. Aulén dramatisoi onnettomuuden aikaisia tapahtumia villakoira Bobikin näkökulmasta ja myöhempiä vaiheita vuoden 2019 vierailun aikaan alueella asuvan Gamma-koiran kautta. Iso rooli on myös ryhmän oppaana toimivalla Volodymyrillä, joka on itse ollut raivaamassa onnettomuuden jälkiä.
Tšernobylin alueella asuu eläinten ohella myös ihmisiä, säteilystä huolimatta. Sarjakuva onnistuukin hyvin tuomaan esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu. Asiat eivät ole juuri koskaan mustavalkoisia tai yksinkertaisia. Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.
”Muistakaa Tšernobyl, kun palaatte kotiin”, sanoo alueella asuva Babuška ryhmän lähtiessä kotimatkalle. ”Älkää unohtako ihmisiä, koiria ja luontoa”, muistuttaa siihen vielä opas Volodymyr.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kylmä väre selkäpiissä – arviossa Elina Loisan ja Sinikka Vuolan Hämäräeliöitä
KIRJAT | Sinuttelumuotoiset tekstit tempaisevat imuunsa ja pitävät otteessaan vielä kauan kirjan kansien painuttua kiinni.
Masennuksesta kohti valoa – arviossa Janina Saaren Pimeys halkeaa
KIRJAT | Janina Saari käyttää esikoisromaanissaan vahvoja kontrasteja, joiden kautta siirrytään tunnelmasta toiseen.
Niina Revon dekkari intohimosta ja vainoamisesta – arviossa Miehesi on minun
KIRJAT | True Crimea ja fiktiota yhdistelevä dekkari kertoo suomalaisesta nykytodellisuudesta. Ihmisen suistamiseen tarvitaan vain pieniä tekoja, oikein tähdättyjä.
Tyhjentymätön aihe – arviossa Pertti Rajalan tietokirja Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen
KIRJAT | Pertti Rajala on käynyt läpi Porissa vuosina 1905–1918 ilmestyneen Sosialidemokraatti-lehden sisällön ja haarukoinut teokseensa olennaisen.