Kuvat: S&S / Tommi Aittala
SARJAKUVA | Sinkkumutsi-kirja on kaunis esine: tyylikkäät kuvat ja vaihtuvat värimaailmat ovat ilo silmälle. Mutta kyseessä ei ole mikään moni kakku päältä kaunis ‑ilmiö – myös tarina toimii.
ARVOSTELU
Anna Härmälä: Sinkkumutsi
- S&S, 2024.
- 168 sivua.
Sinkkumutsi-sarjakuvakirja (S&S, 2024) kertoo Miasta, jonka maailma muuttuu lapsen syntymän myötä. Kaikki mullisuu entisestään, kun lapsen isä lähtee yhteisestä kodista ja petetty Mia jää sinkuksi ja yksinhuoltajaksi.
Sarjakuva saa hymyilemään lempeästi ja ymmärtäväisesti tarinan sankarittarelle ja samalla itselleen, koska monin kohdin muistaa, että tuollaistahan se oli: lapset ovat paitsi rakkaita usein myös raskaita.
Miaa kehutaan toisinaan vahvaksi ja pystyväksi, kun hän pyörittää vauva-arkea yksinään. Asioiden hoituminen ei kuitenkaan varsinaisesti johdu vahvuudesta ja pystyvyydestä vaan siitä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin räpistellä eteenpäin. Ihminen taipuu, kun taivutetaan.
Anna Härmälän tarinointi on samaan aikaan vakavaa ja hauskaa kertomusta vanhemmuudesta, väsymyksestä, yksinäisyydestä ja huonouden tunteesta. Kirjassa käsitellään myös jätetyksi tulemista ja hapuilua kohti uutta suhdetta.
Elämän vaikeissa paikoissa usein ajattelee, että kaikilla muilla on helpompaa. Näin Miakin tekee, mutta kohta jo oivaltaa, että muillakin on murheensa.
Hormonitoimintakin tekee tepposiaan. Joinakin päivinä vain on hankalampaa pärjätä muiden ja itsensä kanssa kuin joinakin toisina.
Sinkkumutsi Mia paitsi tuskailee, myös kehittyy vanhemmuudessaan, oppii muun muassa kulkemaan rattaiden kanssa sujuvasti linja-autossa ja portaissa. Paremmat ajat koittavat aikanaan.
* *
Kuva ja sana tukevat Anna Härmälän teoksessa hienosti toisiaan ja ovat yhdessä enemmän kuin yksi plus yksi.
Aiemmin Härmälä on julkaissut lasten kuvakirjoja. Sinkkumutsi on hänen ensimmäinen sarjakuvaromaaninsa. Hän on tehnyt teoksen myös englanniksi (Single Mothering) ja ruotsiksi (Singelmamman), ja kaikki kieliversiot ovat ilmestyneet samaan aikaan.
Härmälän piirrokset ja sarjakuvat ovat ehtineet saavuttaa kansainvälistä mainetta jo ennen kirjan ilmestymistä, koska sarjakuvataiteilija on julkaissut niitä vuonna 2021 englanninkielisin tekstein Instagramissa (singlemothering_). Brittiläinen The Guardian teki Härmälästä ja hänen sosiaalisen median julkaisuistaan jutun kolme vuotta sitten.
Sari Harsu
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.