Kuva: Eclipse Music
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
”Minimalismi musiikissa ei pyri kertomaan tarinaa vaan tutkii äänen ja ajankäytön suhdetta.”
Syntetisaattorien taitaja, kitaristinakin tunnettu Jussi Lampela soitintaa, sovittaa ja säveltää päätöikseen musiikkia monissa eri yhteyksissä. Tammikuussa hänen kokoonpanonsa Jussi Lampela Ensemble pukkasi ulos albumin Common Ground (Eclipse, 2026), jossa kahdeksan kappaletta synnyttää mukavan kokonaisuuden instrumentaalimusiikkia.
Pääsolisteikseen Lampela on saanut kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen. Erittäin merkittävä rooli on jousikvartetilla, joka tukee saumattomasti jossain määrin minimalistisen sävellyskielen ja sähköisen äänimaiseman yhdistelmää. Syntyy hienostunut kollaasi, joka enimmäkseen rauhoittaa.
Huomaa helposti, että Common Ground -albumin musiikin syntyyn ovat vaikuttaneet sekä jazz, ambient ja improvisaatiot että klassinen musiikki. Sävellyksissä on pelkistettyjä, niukkoja melodioita, jotka yhtyvät jousikvartetin omanlaiseen soittooon. Symbioosi toimii.
Eskolan hypnoottinen, pitkiin säveliin keskittyvä trumpetismi pysyttelee rauhallisen ilmaisun rajoissa. Myös Mäkysellä on tavallista hillitympi rooli. Ultranopeista juoksutuksista ja muista kikkailuista pysytellään tavallista kauempana.
* *
Minimalismi musiikissa ei pyri kertomaan tarinaa vaan tutkii äänen ja ajankäytön suhdetta. Sellaista tunnelmaa Common Ground -albumilla voi kokea pitkin matkaa. Siinä mielessä Lampelan kappaleiden nimeäminen osuu tuohon ajatukseen mainiosti. Jos musiikissa itsessään käytetään rajoitettua tai vähäistä musiikkimateriaalia, niin näin voisi tulkita käytetyn kappaleiden nimissä.
Nimet herättivätkin ensi silmäyksellä kysymyksiä. Se lienee myös tarkoitus. Vai mitä sanotte näistä jollain tavalla vastakohtia tavoittelevista nimityksistä: Steady-Loose, Front-Sides, Sorrow-Comfort, Sub-Ultra, Poly-Uni, Dusk-Dawn, Implode-Explode, Flat-Bent? En kuitenkaan oikein ymmärtänyt, joten panin nimet kokeeksi käännösohjelmaan, ja sitten olikin hauskaa: ”Tasainen-Löysä, Etu-Sivut, Suru-Mukavuus, Sub-Ultra, Poly-Uni, Hämärä-Aamunkoitto, Implode-Räjähtää, Litteä-Taivutettu”.
Marita Nyrhinen
Muusikot
Jukka Eskola: trumpetti
Teppo Mäkynen: rummut
Ilkka Lehtonen: 1. viulu
Elina Viitasaari: 2. viulu
Lotta Poijärvi: alttoviulu
Ulla Lampela: sello
Jussi Lampela: syntetisaattorit
Jousisektio kappaleessa Poly-Uni
Reijo Tunkkari: 1. viulu
Annica Heino: 2. viulu
Saara Kurki: alttoviulu
Ulla Lampela: sello
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.





