Kuva: Eclipse Music
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
”Minimalismi musiikissa ei pyri kertomaan tarinaa vaan tutkii äänen ja ajankäytön suhdetta.”
Syntetisaattorien taitaja, kitaristinakin tunnettu Jussi Lampela soitintaa, sovittaa ja säveltää päätöikseen musiikkia monissa eri yhteyksissä. Tammikuussa hänen kokoonpanonsa Jussi Lampela Ensemble pukkasi ulos albumin Common Ground (Eclipse, 2026), jossa kahdeksan kappaletta synnyttää mukavan kokonaisuuden instrumentaalimusiikkia.
Pääsolisteikseen Lampela on saanut kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen. Erittäin merkittävä rooli on jousikvartetilla, joka tukee saumattomasti jossain määrin minimalistisen sävellyskielen ja sähköisen äänimaiseman yhdistelmää. Syntyy hienostunut kollaasi, joka enimmäkseen rauhoittaa.
Huomaa helposti, että Common Ground -albumin musiikin syntyyn ovat vaikuttaneet sekä jazz, ambient ja improvisaatiot että klassinen musiikki. Sävellyksissä on pelkistettyjä, niukkoja melodioita, jotka yhtyvät jousikvartetin omanlaiseen soittooon. Symbioosi toimii.
Eskolan hypnoottinen, pitkiin säveliin keskittyvä trumpetismi pysyttelee rauhallisen ilmaisun rajoissa. Myös Mäkysellä on tavallista hillitympi rooli. Ultranopeista juoksutuksista ja muista kikkailuista pysytellään tavallista kauempana.
* *
Minimalismi musiikissa ei pyri kertomaan tarinaa vaan tutkii äänen ja ajankäytön suhdetta. Sellaista tunnelmaa Common Ground -albumilla voi kokea pitkin matkaa. Siinä mielessä Lampelan kappaleiden nimeäminen osuu tuohon ajatukseen mainiosti. Jos musiikissa itsessään käytetään rajoitettua tai vähäistä musiikkimateriaalia, niin näin voisi tulkita käytetyn kappaleiden nimissä.
Nimet herättivätkin ensi silmäyksellä kysymyksiä. Se lienee myös tarkoitus. Vai mitä sanotte näistä jollain tavalla vastakohtia tavoittelevista nimityksistä: Steady-Loose, Front-Sides, Sorrow-Comfort, Sub-Ultra, Poly-Uni, Dusk-Dawn, Implode-Explode, Flat-Bent? En kuitenkaan oikein ymmärtänyt, joten panin nimet kokeeksi käännösohjelmaan, ja sitten olikin hauskaa: ”Tasainen-Löysä, Etu-Sivut, Suru-Mukavuus, Sub-Ultra, Poly-Uni, Hämärä-Aamunkoitto, Implode-Räjähtää, Litteä-Taivutettu”.
Marita Nyrhinen
Muusikot
Jukka Eskola: trumpetti
Teppo Mäkynen: rummut
Ilkka Lehtonen: 1. viulu
Elina Viitasaari: 2. viulu
Lotta Poijärvi: alttoviulu
Ulla Lampela: sello
Jussi Lampela: syntetisaattorit
Jousisektio kappaleessa Poly-Uni
Reijo Tunkkari: 1. viulu
Annica Heino: 2. viulu
Saara Kurki: alttoviulu
Ulla Lampela: sello
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kanteleen kanssa ikimetsään – Pauliina Syrjälän käsissä perinnesoitin taipuu syvien tunteiden tulkiksi
LEVYT | ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kantelemusiikista. Tämä levy muutti mielipiteeni täysin”, Kari Pitkänen kirjoittaa.
Kaikki mitä ihminen tekee tulisi tehdä ilosta – arviossa Knipin sooloalbumi Sivellinvetoja
LEVYT | Egotripistä tunnetun lauluntekijän kolmas sooloalbumi Sivellinvetoja sivelee haikean kauniisti.
Herkkyys vahvempana kuin koskaan – arviossa Hulda Huiman kuudes albumi Vietkö multa terveiset?
LEVYT | Kymmenen kappaleen albumi on herkkä, kiireetön, mutta samaan aikaan myös mukavan epätasapainoinen ja hiomaton.
Kivesveto Go Go on vihdoin myös albumimitassa rento ja tarttuva – arviossa Masters of the Kivesveto Go Go
Kivarit pääsee kolmannella ja parhaalla pitkäsoitollaan EP-julkaisujensa tasolle. Synkistä aiheista huolimatta soinnissa on riemua ja potkua.