Kuva: Dovile Sermokas
LEVYT | Sveitsiläislaulaja Lucia Cadotsch tekee Speak Low II -albumilla persoonallisella tavalla kunniaa vuosikymmenten takaisille ikivihreille lauluille, joista on tullut jazzsoittajien standardiohjelmistoa.
”Cadotsch fraseeraa persoonallisella tavalla mutta ei konstaile, vaan melodiat ja rytmit säilyvät täysin tunnistettavina.”
Laitoin vokalisti Lucia Cadotschin levyuutuuden Speak Low II (We Jazz, 27.11.2020) soimaan. En muistanut artistia. Olisi pitänyt, sillä hän esiintyi Tampere Jazz Happeningissa vuonna 2017.
Levy soi! Tuttu kappale avaa: Duke Ellingtonin säveltämä ja Irwing Millsin tekstittämä Azure, pysäyttää. Mielenkiintoinen ääni! Persoonallinen tulkinta! Mainiot muusikot! Vekkuli sovitus! Erikoinen lopputulos!
Laulu toisensa perään, osa tutumpia, osa vieraampia, kuuloaistini terästyy. Sitten kuuluu Kurt Weilin säveltämä ja Ogen Nashin sanoittama Speak Low. Hei, tämä koskettava kappale on esitetty jossain elokuvassa vielä koskettavampana. Pitkän mietinnän jälkeen muistan, että elokuva on Christian Petzoldin Phoenix (2014), jonka avainkohtauksessa Nina Hoss laulaa sydäntäsärkevästi tuon evergreenin. Sydäntäsärkevä on myös Lucia Cadotschin tulkinta.
Speak Low II on eräänlaista jatkoa aikaisemmalle, runsaasti palkitulle albumille Speak Low. Albumit kantavat Cadotschin yhtyeen nimeä. Hän taitaa rakastaa tuota ikivihreää ja vaikuttavaa säveltä. Laulusta onkin useita tulkintoja, aina yhtä ihastuttavia.
Berliiniläistyneellä sveitsiläislaulajalla on lumoavan hypnoottinen ääni. Hän tekee kunniaa vuosikymmenten takaisille klassikkokappaleille, joista on tullut jazzsoittajien standardiohjelmistoa, mutta Cadotschin käsittelyssä ikivihreät laulut saavat uuden muodon. Hän on kehittänyt ilmaisunsa omannäköiseksi, persoonalliseksi tulkikseen ja käyttää ääntään säestäjiensä kanssa tasaveroisena instrumenttina.
Hän fraseeraa persoonallisella tavalla mutta ei konstaile, vaan melodiat ja rytmit säilyvät täysin tunnistettavina. Vibratoa hän käyttää säästeliäästi. Äänen sävy on toki värikäs mutta samalla taloudellinen, lähes minimalistinen. Hänen äänensä on kuitenkin heleä, puhdas ja tarkka ja ennen kaikkea tunteikas. Tulkinnat ovat hykerryttävän nokkelia myös sen takia, että häntä säestävät virtuoosimaiset ruotsalaismuusikot, tenorisaksofonisti Otis Sandsjö ja kontrabasisti Petter Eldh, joiden soitto on yhtä tärkeää kuin Cadotschin laulu. Triona he ovat kuin yhteen hitsattuja. Muutamalla raidalla kuullaan vahvistuksena sellisti Lucy Railtonia ja Hammondia soittavaa Kit Downesia.
Sandsjön saksofoni soi melodisesti ja pyöreästi mutta pinkoo samalla eteenpäin mehevästi ja tuhdisti omia latujaan. Yhdessä Eldhin kanssa he antavat esityksiin mystisen, lähes aavemaisen tunnelman kuljettaessaan ikään kuin omia biisejään laulun rinnalla. Syntyy erikoisen kekseliäitä tunnelmakuvia, kiinnostavaa ristiriitaa ja todellista vuoropuhelua visionäärien kesken. Cadotschin musiikkia on turha yrittää lokeroida lajityyppeihin. Se on niin oma juttunsa. Taidetta!
Speak Low II on saanut jo kiitettävää huomioita, kun brittilehti The Guardian arvosteli levyn erinomaiseksi ja valitsi sen kuukauden jazzlevyksi. Tietenkin hienoa meriittiä sai myös albumin julkaissut suomalaislevymerkki We Jazz. Lucia Cadotsch tekee levynjulkistamiskeikan We Jazz -festivaalilla Helsingissä sunnuntaina marraskuun 29.11.2020.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
