Kuvat: Svart Records
LEVYT | Rupisen punkbluesduon uusin albumi Black Cloud Descending yhdistää uhkaa, vauhtia ja tarttuvaa kohkausta edelleen tuoreesti ja innokkaasti.
”Oman asiansa äärellä duo loistaa siinä missä joku Radiopuhelimet omansa.”
Lyömäsoitintaiteilija Japa Motherfucker ja laulaja-kitaristi Taskinen muodostavat rujon helsinkiläisen punkbluesduon Black Magic Sixin. Neljän albumin verran murisevaa vatkaustaan myös taiteilijanimillä Lew Siffer ja J-Tan ennen uutta Black Cloud Descending -levyä (Svart, 2023) tarjoillut kaksikko ei ole toimivan suoraviivaisesta kaavastaan matkan varrella juuri poikkeillut. Edelleen hiki lentää, laulu murisee ja säröriffi jurnuttaa.
BM6:n onnen kaava on ollut selvä vuoden 2008 Evil Acupunction -debyytistä alkaen. Riisuttua rumpusettiä pelkistetysti paukuttava ja kitarasta tymäkkää säröriffiä repivä kaksikko murisee kaasu pohjassa, vaaniskelee pinnan alla pahaenteisesti ja vetää turpiin suoraviivaisesti. Viisitoista vuotta ei ole kokenutta kaksikkoa hidastunut, pikemminkin junnaava särökaahaus on vain marinoitunut vuosien varrella. Oman asiansa äärellä duo loistaa siinä missä joku Radiopuhelimet omansa. Kysymys uusien albumien kohdalla onkin enemmän siitä, kuinka terävä melodiakynä tällä kertaa on ollut käytössä.
Hylkiöiden, epäonnistujien ja juoppojen epätoivosta ammentava päällekäyvän mustan pilven tunnelma löytää sieltä syvän päädyn epätoivostakin pilkistävän, ikiaikaisen pelastumisen mahdollisuuden. Synkän uhkaava pahanenteisyys leimaa levyn materiaalia sen verran vahvasti, että on antanut koko albumille nimen. Synkimmälläkin pilvellä on silti hopeareunuksensa ja myrskyn jälkeen loistaa sateenkaari. Eikä Black Magic Sixin energia missään kohtaa lamaannu uhkakuvien painosta.
Punkblues-duolla on tälläkin kertaa aika hyvä draivi päällä. Viipyilevän synkeä avausraita Black Goat haistelee nousevaa myräkkää herkullisen sulavalla kiihdytyksellä, joka nousee toimivasti vatkaamaan pintahikeä kroppaan. Evil Eye Powder on alusta asti samassa vauhdissa ja noituu itseensä kiihkoon pahalla silmäpulverillaan. Paholaisen tunnusmerkit jatkuvat Blood of Babylonin hiukan kepeämmin keinuvalla rokkisvengillä. Vauhtia piisaa, mutta nyt suunta on jo selvillä ja matka etenee.
Usvaisessa kauhumaisemassa hiippaileva Werewolf of Istanbul on aiheestaan huolimatta ennemmin hilpeä ja mukaansatempaava kuin pelottava tai synkkä. Teeman mukaista Bosborinsalmen ujellusta hyödynnetään maukkaasti. Gongin kumina toimii hyvin päätöslauseena. Eileenin vaaniskelu jää lehmänkellostaankin huolimatta hiukan paikoilleen pyöriskelemään.
Albumin keskivaiheilta löytyvä nimibiisi, junnaten svengaava Black Cloud Descending on yksi kokonaisuuden iskevimpiä yksittäisiä täkyjä. Odotellaan uhkaavan pilven nousua keskittyneesti, valmistautuneena ja aistit terävinä. Suunnitelma tulossa olevien haasteiden varalle on selvästi muodostettu ja sitä noudatetaan. Ainekset ovat hyvin tasapainossa ja tunnelmanluonti etenee komeasti.
Full House Bluesin vauhtia yllä pitävä keinahtelu ja tummasyinen pohdiskelevuus, Forsaken Landin loppua kohden kiihdyttävä, huhuileva voodoovaaniskelu ja Landpack Pondin suoraviivainen rymistely ovat kaikki kelpo luentoja kaksikon biisikirjasta. Viime mainitun suomenkieliset säkeet muuten englanninkielisen lyriikan seassa todistavat, että BM6 toimisi oikein hyvin myös suomeksi.
Etäiseksi haivutettu I Am Drunk nostaa läpsyttelyineen jalan hetkeksi kaasulta herkullisen raukeasti, ikään kuin tervetulleena hengähdyksenä synkemmän ja kipakamman lunastuksen päätteeksi. Humalassa ollaan, mutta leppoisasti sohvalla loikoillen eikä nousuhumalan energisessä kiimassa. Raukeampi tuokio tuleekin tarpeeseen levyn paikoin tumman uhkaavan ja päällekäyvän tunnelman purkajana. Kokonaisuuden synkemmässäkin laidassa on silti mukana riittävästi energiaa ja kipakkuutta tuomaan tukea tulevaisuususkolle. Tuleen ei jäädä makaamaan.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Amuri jatkaa ajattoman kaihon parissa mutta tarjoaa myös yllätyksiä – arviossa Kun mä kotoa lähdin
LEVYT | Raukean iskelmäisen tamperelaisyhtyeen neljäs levy sisältää taattua laatua, pari yli muiden nousevaa kappaletta ja sukelluksen dub-kaikuun.
Iskelmäparaatissa on joulu kesälläkin – arviossa Pet Shop Boysin Nonetheless
LEVYT | Englantilaisen synth pop -duon viidestoista albumi on lämpimän haikea, ajattoman oloinen ja lähes musikaalimaisen melodinen kuuntelulevy.
YUP Instrumental on jotain hieman muuta – arviossa Opus 1
LEVYT | Toistakymmentä vuotta poissa valokeilasta ollut veikeä punkprogesuomirockyhtye väläyttelee myös ilman laulajaansa Jarkko Martikaista.
Katsaus suomipunkin pioneeriyhtyeen Problemsin kirjavaan ja epätasaiseen tuotantoon aloittaa uuden kokoelmalevyjen sarjan
LEVYT | Vuonna 1977 perustettu Problems oli vahvasti mukana suomalaisen punkrockin alkukahinoissa. Tällä hetkellä se on myös surullisen ajankohtainen: alkuperäisjäsen Ari Taskinen menehtyi tammikuussa.
