Kuva: Julian Sartorius
LEVYT | Saksofonisti Pauli Lyytisen trio on löytänyt paikan aarniometsän lammen ääreltä ja yhtyy luonnon hiljaisuuteen.
”Äänimaailma on rikas – ja samalla minimalistinen.”
Saksofonisti Pauli Lyytinen on kekseliäs ja ”moniääninen” soittaja. Se ilmenee hänen monissa soitannollisissa yhteyksissään. Hänen edellinen mestariteoksensa, luontoa kunnioittava sooloteos Lehto / Korpi palkittiin viime vuoden maaliskuussa Jazz-Emmalla.
Lyytinen on monessa mukana. Tunnetuimpia kokoonpanoja ovat Elifantree, Equally Stupid, Raoul Björkenheim Ecstasy ja tietenkin hänen omalla nimellään kulkevat Magnetia Orkesteri sekä Rabbit Hole. Yhteistyö saamelaisrunoilija Niillas Holmbergin kanssa on tuottanut viime vuoden puolella ilmestyneen albumin Naarattu laulu (lue arvio), jonka puitteissa duo tekee keväällä konserttikiertueen ja josta se sai Teosto-palkintoehdokkuuden.
Kuva: Eclipse Music
* *
Pauli Lyytinen Rabbit Hole esittää kokeellista elektroakustista nykymusiikkia ja hakee taustaansa jazzin puolelta. Trio koostuu kolmesta luovasta muusikosta. Pauli Lyytisen kumppaneina ovat norjalaispianisti Andreas Stensland Løwe ja sveitsiläisrumpali Julian Sartorius. Rabbit Hole -albumin (Eclipse, 2026) kymmenen raitaa muodostaa herkän kokonaisuuden, joka sallii kuulijan paneutua mielihyvän tuntemukseen. Vaikka trion musiikki on elektronista, sen akustisen oloinen sointi ja pohdiskeleva, visionäärinen toteutustapa lähenee jopa mystiikkaa.
Lyytisen soittama ewi (Electronic Wind Instrument) on elektroninen puhallinsoitin, jossa yhdistyvät monet puhallinsoittimien edut, muun muassa mahdollisuus muokata ääniä mielin määrin. Soittajat tutkivat musiikissaan erilaisten äänien syntyä ja olemusta ja niiden välistä yhteenkuuluvaisuutta. Instrumenttien erilaiset soundit ja melodiaosuudet ovat helposti eroteltavissa. Äänimaailma on rikas – ja samalla minimalistinen. Kokonaisuus on mietiskelevää, rauhoittavaa ja monella tavalla tulkittavissa. Tuntuu, että trio on löytänyt paikan aarniometsän lammen ääreltä ja yhtyy luonnon hiljaisuuteen.
* *
Korva kaninkoloon, ja kolon perältä se löytyy – värikäs, rauhallinen kolonkumina, jota kuunnellessa mieli tyyntyy. Terapeuttista!
Rauhallinen, mielikuvituksellinen, improvisatorinen musiikki tasapainottaa kummasti mielen pitkän ja vilkkaan päivän päätteeksi.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kanteleen kanssa ikimetsään – Pauliina Syrjälän käsissä perinnesoitin taipuu syvien tunteiden tulkiksi
LEVYT | ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kantelemusiikista. Tämä levy muutti mielipiteeni täysin”, Kari Pitkänen kirjoittaa.
Kaikki mitä ihminen tekee tulisi tehdä ilosta – arviossa Knipin sooloalbumi Sivellinvetoja
LEVYT | Egotripistä tunnetun lauluntekijän kolmas sooloalbumi Sivellinvetoja sivelee haikean kauniisti.
Herkkyys vahvempana kuin koskaan – arviossa Hulda Huiman kuudes albumi Vietkö multa terveiset?
LEVYT | Kymmenen kappaleen albumi on herkkä, kiireetön, mutta samaan aikaan myös mukavan epätasapainoinen ja hiomaton.
Kivesveto Go Go on vihdoin myös albumimitassa rento ja tarttuva – arviossa Masters of the Kivesveto Go Go
Kivarit pääsee kolmannella ja parhaalla pitkäsoitollaan EP-julkaisujensa tasolle. Synkistä aiheista huolimatta soinnissa on riemua ja potkua.